Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
IINA. No se on tietty... Työkin maistuu silloin aivan toiselle, kun on ihan itsenäinen, oma herransa kaikessa, kun ei tarvitse aina toisen komennon mukaan marssia. SELMA. Niin, kyllähän sen arvaa. IINA. Toveri pitäisi olla kuitenkin, yksin alkaa tuntua ikävältä. SELMA. Asutteko sitten yksin? IINA. Ihkasen yksin. SELMA. Mutta se tuntuu varmaan hirveän kolkolta. Minä pelkäisin.
Asutteko pysyvämmin täällä Köpenhaminassa? hän kysyi peläten ehkä liian arkoja asioita koskettavansa. Olen asunut jo eräitä viikkoja täällä, vastasi rouva Rabbing vaivattomasti. Ja te? Myöskin eräitä viikkoja. Ja te jäätte tänne? Ainakin jouluun. Te ette tiedä ehkä, että par'aikaa teen eroa miehestäni. Hän sanoi senkin aivan suoraan ja avomielisesti kuin vanhalle ystävälle.
Mutta meidän kävi siellä huonosti, ja sentähden tulimme jälleen pois. Asutteko tässä kaupungissa? Asumme. Minä olen musiikin opettajana täällä. Miehelläni on kauppakonttorissa työtä. Oletteko suokaa anteeksi, että niin kysyn köyhät? Meillä on tarpeeksi tuloja. Siinä ei onnettomuutemme ole. Mieheni on kovin, kovin sairaana; häntä vaivaa pitkällinen tauti. Hän ei koskaan voi tulla terveeksi
Hän läheni sentähden aitaa, jonka ylitse mummo katsoi ja pääsi puutarhaa kiertämällä aivan mummon eteen. "Asutteko te siinä talossa?" kysyi Elsa. "En minä tässä talossa asu. Minä asun tuolla kappaleen matkan päässä kadun toisella puolella, vaan minulla on täällä työtä. Olen parhaallaan pyykillä tässä pankkitirehtöörillä. Täällä on iso pyykki, joka kestää monta päivää.
"Kuvaa todellakin." He olivat nyt päätirehtori Arnellin talon edessä. Cecilia veti päivänvarjonsa kokoon, pani sen olkapäätänsä vasten ja soitti porttikelloa. "Asutteko te tässä?" kysyi herra Vigert. "Asun, toisessa kerrassa. Tämä on papan talo." "Siinä näyttää olevan erinomaisen sieviä asuntoja", jatkoi Vigert, katsellen ylöspäin. "Hyvin sieviä, varsinkin talvisaikaan.
Venäläisen upseerin astuessa sisään tunsi Löfving tempovaisen pistoksen sydämmessään, mutta kohta oli se voitettu, ja vähintäkään mielenliikutusta ilmaisematta kohtasi hän varmalla katseella vieraan silmää. Asutteko täällä, kysyi Attila, vähän murtavalla suomenkielellä, katsellen ympärillensä huoneessa. Asun. Suvaitseeko luutnantti istua?
"Ja asutteko nyt isänne kanssa herra Claudiuksen talossa?" kysyi kammariherra minulta äkkiä, huomatessaan ylpeän, nuhtelevaisen katseen, jolla ruhtinatar rankasi taitamatonta hovineitoansa. Herra von Wismar näkyi olevan jonkinmoinen ukkosenjohdattaja linnassa. "Me asumme Karolinenlustissa", vastasin hänelle. "Ah, Lothar raukan huoneissa!" virkkoi hän sääliväisesti ruhtinattarelle.
He katsoivat tarkemmin naista ja huomasivat, että se oli rouva Sorvi. Hyvää iltaa! tervehti tämä, hilpeästi kätensä ojentaen. Hyvä, että tulitte. Ei tiedä, kuinka kauan tuo miesroikale olisi muuten minua ahdistanut. Niin, hymyili Soisalo. Hän näytti hiukan itsepintaiselta rakastajalta. Asutteko täälläpäin muuten? Kyllä, vastasi rouva Sorvi. Tuolla Albertinkadun kulmassa.
Asutteko te täällä talvella? Minun on tekemäni tupa, minun sauna. Lähdin katsomaan, kun olen nähnyt savun nousevan, vaikkei ole tullut ennemmin käydyksi. Mutta miksette täällä kesääkin asu? Tarvitsevat tämän kalapirtikseen ja miksipähän milloinkin. Minä kesäksi siirryn aina tuonne toiselle puolelle järven, siellä on minulla havumaja. Kun olisin sen tiennyt, olisin tullut teitä katsomaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät