Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Mutta kyllä vissiin jotakin annetaan, oli sitte kultakäädyt, taikka hohkokivinen sormus, taikka sata ihkasen uutta taaleria. Kun noin isoiset antavat, he antavat isoisten tapaan.
Mutta sitä suurempi oli hämmästys ja ilo, kun joku äkkiä huusi: mikäs tuolta tulee! ja kaikki kääntyivät sinnepäin ja näkivät molempien ilmestyvän ihkasen elävinä kasarmin kulmasta, vieläpä käyden rinnakkain välinsä jo sopineina. Kuningas oli kapteenia lyhyempi ja solakampi. Myöskin hänen kasvonsa olivat melkein naisellisen hienopiirteiset.
»Niin, ja vietiin hautaan kahdella hevosella, ja oli valkoset lakanat hevosten selässä ... ja arkku oli ihkasen täynnä hopeatähtiä niinkuin taivas vaan.» Matkamiehestä näytti niinkuin ilma olisi äkkiä pimennyt ja sen pimeän keskellä tanssinut pieniä hopeatähtiä. »Olikos se tuttu?» kysyi poika, katsellen ihmeissään matkamiehen kasvoja. »Oli», kuului tukehtunut vastaus.
"Kuollut, ei, vaan ihkasen elävänä täällä!" vastasi portinvartija. "Oletko mielipuoli! Mitä kuningattarella olisi täällä tekemistä?" vastasi Jakobsson. "Hän on kysynyt kapteeni Stålsköld'iä. Mutta hiljaa! Hän tulee." Hän aukaisi oven ja sisään astui kuningatar Kristiina armollinen hymy huulilla ja talven puna poskilla.
"Anna vaikka koko Knuslingen'in maata niissä", vastasi Pilgrim. "Ota päänalusesi istuttavaksesi. Jätä loput tänne. Sen siaan sinä saat telttakatteisen vuoteen ja sinä tulet tässä matoisessa mailmassa voimaan juuri kuin olisit taivaassa". "Entäs kanani ja hanheni? Jätänkö mä nekin tänne? Ne ovat omani, ihkasen omani, ja niistä on kultasirkkuni jo muninut kuusi viikkoa".
"Mitä? en ole milloinkaan kuullut, että tyttäretkin maksavat rahaa; se on ihkasen uusi asetus, jonka sinä näyt keksineen. Mitähän siitä vielä tulee?" "Se, joka ei kylvä, Jäger, ei saa myöskään niittää."
Sill'aikaa kuin kaikki vanhat ja nuoret La Napoulessa olivat taasen sovussa viattoman Mariettan kanssa ja sääliväisinä kiintyivät häneen, oli Colin ihkasen ainoa, joka ei häntä armahtanut. Jos ruvettiin puhumaan Mariettasta, niin oli Colin mykkä, kuin kala; jos hän tapasi Mariettaa kadulla, niin lensi hän vihasta punaiseksi ja kalpeaksi ja loi lapseen oikein nieleviä silmäyksiä salavihkaa.
Ja nytkös liikkueli höylä ja saha aamusta iltaan, niin että oikein lystikseen katseli tuota pientä puusepän työhuonetta. Ja sitä iloa! Huonekaluja valmistui valmistumistaan ja viimein, aamulla joulukuun 12 p:nä, koitti se aika, jolloin koko teetös oli ihkasen valmis.
Se oli kuin uuden aamun koitto, ilman suruharsoa. Heikin tultua kotiin oli Olli vielä poissa. Missä lieneekään taas ollut, ei ainakaan iltahuveissa häntä ollut näkynyt. Hänen vuoteensa oli laitettu, uutukaiset lakanat olivat ihkasen sileinä. Ja kello oli jo kaksi aamulla. Oli jotakin naurettavaa tuossa sängyssä, joka odotteli Ollia.
IINA. No se on tietty... Työkin maistuu silloin aivan toiselle, kun on ihan itsenäinen, oma herransa kaikessa, kun ei tarvitse aina toisen komennon mukaan marssia. SELMA. Niin, kyllähän sen arvaa. IINA. Toveri pitäisi olla kuitenkin, yksin alkaa tuntua ikävältä. SELMA. Asutteko sitten yksin? IINA. Ihkasen yksin. SELMA. Mutta se tuntuu varmaan hirveän kolkolta. Minä pelkäisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät