Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Hänen itsensä ei koskaan onnistunut omilla keinoillaan loihtia tuota hymyä esille. Ja yhä lujemmin hän sydämensä sisimmässä liittyi rouva Rabbingiin. Siinä oli ainakin nainen, jota ei olisi tarvis epäillä, jos hän kerran jollekin lahjoittaisi rakkautensa! Ja juuri tuollaista turvallista ja kiinteätä kalliota kaipasi Johannes, jos hänen mieli maailmassa tehdä jotakin ja asettua paikoilleen asumaan.
Sekundantit, aseet, aika ja paikka siis. Sekundantteja meitä kyllä olisi tässä, huomautti Carp hyväntuulisesti. Mutta pelkään, että aika ja paikka eivät ole aivan soveliaat. Mutta aseet sitä enemmän, lausui Rabbing lasinsa kohottaen. Maljanne, hyvä rouva. Irene kilisti hänen kanssaan ja kostutti hiukan huultensa päitä. Ketkä taistelevat? hän kysyi luoden keimailevan silmäyksen Rabbingiin.
He puolestaan tapaisivat toisensa huomenaamulla samassa hotellissa, jolloin Johanneksella myös tulisi olemaan tilaisuus tutustua vuorineuvos Rabbingiin. Nyt oli Johannes selvittänyt täydellisesti välinsä Signen kanssa. Ja se oli tuottanut hänelle erään uuden sielullisen kokemuksen, jota hän par'aikaa koetti eritellä mielessään.
Hän ei nimittäin mitenkään tuntenut tuollaista naista ansaitsevansa. Ja se olikin ollut hänen syvimpinä hetkinään pistävän omantunnon tuskan aihe hänelle. Sillä eihän hän missään suhteessa voinut verrata itseään rouva Rabbingiin. Liisa oli ollut hänen vertaisensa, yhtä alhaalta lähtenyt kuin hänkin ja ehkä vieläkin alempaa.
Niin, se ei ole ollut todellakaan helppoa, myönsi rouva Rabbing. Te arvaatte, että tämä on ollut mitä suurin julkinen häväistys meidän piireissämme. Nuo sanat »meidän piireissämme» vaikuttivat hiukan kiusallisesti Johannekseen. Hän koetti katsoa syrjästä rouva Rabbingiin.
Mutta myöskin, millaiseksi hänen suhteensa rouva Rabbingiin muodostuisi. Ja millaiseksi Liisan ja Muttilan? Heitä oli nyt pelissä neljä. Tosin pelattiin tuo peli toistaiseksi enimmäkseen vain Johanneksen omassa aivokopassa, mutta hän oli varmasti vakuutettu, että sama tulisi vielä kerran myös todellisuudessa tapahtumaan. Mitä jos Liisa ja Muttila matkustaisivat yhdessä jouluksi kotimaahan?
Liisankin mielestä oli paras, että Johannes vielä tänään selvittäisi suhteensa sekä Rabbingiin että kotiväkeensä. Jo aamupäivällä hän meni Rabbingia tapaamaan. Liisa saattoi hänet hotellin ovelle saakka. Ja lupasi odottaa läheisessä kahvipaikassa, siksi kuin Johannes palajaisi kohtalokkaalta käynniltään. Hän lähetti sisälle nimikorttinsa.
Johanneksen mielestä hän puhui edelleen varsin hitaasti ja ikäänkuin jokaista sanaansa punniten se saattoi sittenkin olla paras mahdollinen. Jos he kerran kestäisivät ehdotonta yksinäisyyttä, olisi heidän sitten helppo kestää toisiaan. Johanneksesta oli tuntunut näiden vuosien kuluessa kuin hän koko ajan olisi rouva Rabbingiin nojautunut. Hänen täytyi saada pois tuo kiusallinen tunne.
Hän viittasi siis vain ääneti viertotielle päin. Vaunuihin päästyään hän kääntyi rouva Rabbingiin päin, katsoi suoraan silmiin häntä ja kysyi: Rakastatko minua vielä? Rouva Rabbing kesti hänen katseensa silmää räpäyttämättä. Kuinka voit sellaista kysyä? hän sanoi. Tiedäthän, että rakastan sinua. Mutta kalliimpi kuin rakkauskin on minulle minun ihmisyyteni.
Päivän Sana
Muut Etsivät