Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Mitätön kirjoitus voi minut kaataa, jos painetaan se suureen lehtehen, Simsonin voimin sanomat nuo raataa, puhdasta tehden, väijyin, iskien, vuosneljännesten päästä ihan huolella myönnytellen. Tarunne lienee hiukan häpeen puolella nolostuen. On monta palstaa noilla sanomilla; mun *uhraavat* he koston alttarilla. leikillisesti. Ei, *rangaistuksen*, hyvin ansaitun.
Sydänmailla on elämä kurja ja kurja on kansa myös, Se nääntyvi näljissänsä ja horjuvi hengen yöss', Sydänmailla on halla käynyt ja tuhonnut toivot pois, Sydänmailla nyt pettua syödään ja leipeä tarvis ois! Niin, pettua syö tää kansa, hikipäisenä raataa vaan, Tuho suurempi sentään uhkaa: verot kuinka ne maksetaan?
Silloin Marja, muistaen kuulleensa, että päällekäypää oli sydänalaan iskettävä Shemeikka parahti ja kirosi, Marja kaatui selälleen ja pyörtyi. Ei Juha jaksa, ei jaksa aina elää siinä uskossa, että Marja mielellään meni. Silloin hän uskoo, kun päivällä työssä uhmaten raataa, milloin pelloilla, milloin kaskessa, milloin niityn raivuussa, kun raataa niin, että itseäänkin ihmetyttää työnsä tulos.
Muistaakseni Hallalan tiluksess' On Lassilla muijinensa Osa yks'satakolmansi kymmenes Sen maista ja niityistä satoinensa. Mut niitty on annolle niukka, Ja maa on laiha ja työ on tiukka, Ja, kaikki, mi kasvaa, on kiveä, Ja kivist' ei ees elä Kuija. Mut Lassill' on käsiä, sääriä, Ja sitkeä, saita on muija. Hän raataa ja kaivaa ja kyntää maan, Ja muijallaan On lisänä rikkakin rokassaan.
Semmoinen elämä voi olla hyvä niin kauan kuin jaksaa hyvin raataa, vaan kun voimat loppuvat, on leipäkin lopussa ja kerjuu edessä. Siis maassa maalaisen on pää-oma. Siitä hän elää, sitä hän voi kasvattaa. Katso Vierimän ukkoa! Hän on torppari saman talon maalla kuin minäkin, vaan mitä häneltä puuttuu? Ei mitään. Siihen asemaan on meidänkin pyrkiminen.
Et tiedä kuink' on raskas ollut työ, Ennenkuin voitetuks on saatu yö. Et tiedä mit' on maksanut se vaivaa Ja kuink' on paljon saatu raataa, kaivaa Ja kyntää, kylvää, kylvää uudestaan, Ennenkuin maa on saatu kasvamaan. Nuo vanhat, jotka valon kanssa tässä Nyt ovat kultahäitään viettämässä, Ne näitä voivat Sulle kertoa Ja taistelunkin näyttää arpia.
Tämä on myytävä, ja sitten teemme vaikka kylmään metsään sellaisen talon, jonka itse jaksamme viljellä. Eipähän meillä liene lapsistamme turvaa; Matti ei sieltä Amerikasta tule tänne. Tässä saamme yötä päivää raataa itsemme vaivaisen omiksi. Jos sensijaan myymme tämän talon, niin saamme rahaa elämämme turvaksi, asumme pienessä mökissämme ja siinä teemme työmme ja syömme kuin kissa saaliimme.
Tulinpahan tänne vain tuumimaan majanmuutosta, kun tuo Aino ei kuulu rupeavan tekemään talon työtä, ennenkuin saa talon johdon haltuunsa. Sama ajatus taitaa olla Uulollakin, koskapa hän ei pakota Ainoa talon töihin. Ei koko talvena ole Aino rikkaa ristiin pannut toisten avuksi, liian paljoksi näkyy käyvän kolmelle naiselle tuo karjan ja meijerin hoito, kun äitikään ei enää jaksa siellä raataa.
"Milläs sitä olisi täälläkään kotona elätetty", örähti mies. "Vai luuletko sinä, jotta meille maa itsestään leivän kasvaa, niinkuin talonpojille; ja valittelevathan nuo nekin, jotta heidät häviö perii. Kotilaankin oli kuulutettu sunnuntaina taas huutokauppa kappamiesten rästeistä, vaikka mies raataa yön päivän kanssa niin, jotta tuskin on jouten joulunakaan."
Kun tuomaripöydässä istuu hän ties Suomi sen, ties valkeat vallat kansojen oikeuden valo on hän illankin himmenevän, tulenpatsas yön, jota seuraavat joukot hengen ja ainehen työn. Kun äänensä tuomaripöydästä soi liet päällä veen jylyn kuullut loitolla vyöryvän pauanteen niin rauhassa maamies raataa voi, petos, vilppi vaan käy piiloonsa mustaan peittäen muotoaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät