Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Mutta miss' on kylvösarka, Jota käymme hoitamaan? Lapsen sydän hento, arka Peltomaaksi uskotaan! Valistusta, sivistystä Tarkoitus on kasvattaa, Mutta tätä yritystä Alkaessa huolettaa. Huolettaa, kun työhön tähän, Tehtäväämme tärkeään, Taitoa on varsin vähän, Kokemust' ei ensinkään; Miten alkaa, kuten olla, Helppoa ei ensin lie; Miten raataa vainiolla, Että määrähän se vie.
Häness' on synnin, kalman, hornan leima, Ja kaikki näiden väki kuulee häntä. GLOSTER. Mitä hän sanoo, mylord Buckingham? BUCKINGHAM. Ei mitään, prinssi, mistä huolin minä. MARGAREETA. Haa! Neuvoani pilkkaatko ja mairit Pirua tuota, josta varottelin? Oi, muista tää, kun kerran murenella Hän sydäntäsi raataa; sano silloin, Ett' oli Margareeta ennustaja.
Ojentaessaan kauhaa Juhanalle ei Katri malttanut olla salaa katsahtamatta häneen ja kummastellen kysymättä: "Mitä sinä Grimstahamista tahdot?" Juhana joi ja otti vielä uudenkin mitan. Sitte sanoi hän: "Kas, minä olen mieltynyt Grimstahamiin ja siellä minä tahdon asua; sillä en enää huolikaan renkinä raataa." "Vai niin! Grimstahamissako asua, joka on ihan rappiolla?
Ensimäisenä kesänä oli työ raskain ja pahin, sillä ei mikään renki niin raada, kuin torpparin täytyy raataa, varsinkin uutistaloa tekevän; monesti sai Juhana tuntea, ett'ei hän nyt enää ollut Skonlassa. Samoin Katrikin.
Raataa elin-ikänsä kaupunkilaisten töissä ja vanhana joutua köyhäinhuoneesen. Ihmisten sydämettömyys! Sellainen vanhuuden orjallinen turva sai Elsan melkein vapisemaan, ja hänen silmänsä tulivat kosteiksi, kun hän ajatteli hyvän ystävänsä "mummon" joutumista tuollaiseen maalliseen perikatoon, Ja hän sanoi: "Eihän nyt toki köyhäinhuoneesen."
"Niin, se on totta, sinun äitiparallasi on ollut kokonainen liuta lapsia. Mutta niistä ei meille ole ollut paljoakaan onnea, ei minulle eikä miehellenikään. Hän yhä vaan raataa ja tekee työtä yksinään tehtaassa nyt, kun Victorista tuli sotamies ja hänkin kuolee ehkä jossakin kaukana niinkuin Eugènekin.
Kun runo kellastuisi vanhuuttaan, Sit' ilkuttais kuin lörppää vähämieltä; Kaikk' arvos runon valhett' oisi vaan Ja muinaislaulelmien korskaa kieltä. Mut poika jos suli' on, niin kahdistain Sa elät: hänessä ja laulussain. Sua päivään kesäiseenkö vertaisin? Se kauneuden vertailussa hukkaa. Pianpa kuluu suvi herttaisin, Ja tuimat tuulet raataa kevätkukkaa.
Tuo on Hurtan työ nyt ainoo; on hän oiva pyssyseppä, vaan kun maa ei toista vainoo, virtaa enää miesten leppä, turhaan raukka seppo raataa: pohjan poika keihäskoura hirven hiihtää, karhun kaataa; siks on sota Hurtan houra.
Yksistään hävyttömien herrojensa hyväksi saivat maan entiset ja oikeat omistajat nyt otsansa hiessä ja usein kahleet jaloissaan raataa viljavainioilla, ja jos indiaanit uskalsivat vähintäkään murista tai millään tavoin itseänsä puolustaa, rangaistiin heitä säälimättä ja julmasti.
Ja Maisu jo herää ja kuuraa Hän ikkunast' empien lykkii: "Voi, herttainen mummo nähkää!" Ja hän outoa onnea sykkii. Ei, kuulkaa vanhaa vaaria vain: Ei osaa poikamme raataa. On heillä tolkuton kiire ain; Se työtapa talon kaataa. Ei tän-ajan miehet tyynesti tenää, Ei löydy jäkkäniskoja enää, Kuten vielä nuorena ollessain Nyt vain se on kiire ja kiire vain.
Päivän Sana
Muut Etsivät