Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Voi, jos sitä olisikin... Viioska, ette usko, kun minä olisin onnellinen, jos olisin puoleksi sellainen kuin tuo Mari tahi neljäsosakaan kuin Elsa. Teitä Jumalan luomia! Helpottaakohan tämä milloinkaan?» »Vaan lähde, Liisa kulta, muuten teet haverit», pyyteli Viion leski.
Mutta silloin pyyteli mummo aina meidän puolestamme, tuumien: »Antakaa rakkaiden lasten saada niin paljon kuin tahtovat; hehän ovat niin harvoin täällä, ett'ei siitä mitään vaaraa koidu». Isä suostui silloin, mummo iloitsi siitä, että »lapsilla» oli hauskaa, ja me olimme sydämenpohjasta kiitollisia. Hän oli erittäin hyväntekeväinen, mutta mieluimmin kaikessa hiljaisuudessa.
Mutta älä Marttia vielä aja pois kotoa, ehkä hän vielä antaa perään", nuhteli, päivitteli ja pyyteli Katru, sillä hänen sydämessään taisteli sekaisin monenlaiset tunteet, joista kaikki eivät olleet juuri suotuisia tunteita Marttia kohtaan, mutta niiden läpi kuitenkin pilkisteli äidin rakkauttakin.
Mutta hän kalpeni, kun tämä riensi epätoivoisen näköisenä häntä vastaan ja saattoi hänet nopeasti sisempään huoneeseen. Siellä tämä heittäytyi polvilleen hänen eteensä, iski nyrkeillään rintaansa ja repi harmaata tukkaansa. Pitkiin aikoihin hän ei saanut sanaakaan suustaan. "Puhu", pyyteli Rautgundis painaen kättään rintaansa vasten, "onko hän kuollut?" "Ei, vaan pako on mahdoton.
Minä tiedän kuinka paha se sinusta on, mutta anna nyt minulle, Helmi, yksi ryyppy ... yksi ainoa ryyppy vaan, muuta en tahdokaan. Armahda nyt murheellista ja sairasta setää", pyyteli kapteeni sitten. "Viinaa ei ole, se on korjattu pois. Viina on sinut noin onnettomaksi saattanut, jota valitat etkä tahtoisi kuitenkaan sitä jättää. Etkö huomaa, että tämä on kiusaus, joka pyytää sinua langettaa?
Sitä ei kuningatar olisi voinut ikinä uskoa. Herttua pyyteli anteeksi sopertaen jotakin »velvollisuudesta ... kiitollisuudesta ... ja entisen takaisin maksamisesta...» »Hra herttua», sanoi kuningatar kiihoittuneena, »kuningas ei ota takaisin, mitä hän kerran antanut on ... eikä kuningatarta ylläpidetä niinkuin jotakin tanssijatarta.»
Sentähden pyydän teitä, omantuntonne nimessä antamaan minulle takaisin mitä olette vääryydellä minulta anastaneet", pyyteli leski. "Milloin olemme sinulta varastaneet? mitä sinä semmoisia puhut?" intteli Lauri. "Silloin juuri kuin rakas miesvainaani taisteli kuoleman kanssa, oli sinun poikasi ryöväämässä rahoja", sanoi leski.
Tuonne virran suuhun laski parvittain sorsia, joita Jouna pyyteli kosolta kaikellaisilla ansoilla tahi myös pyssyllä.
Pyyteli hellyttäin isä, valjakonhaltia Oineus, nöyränä kynnykselle hän korkean kammion saapui, uksia kolkuttain, pojan jalkain juurehen heittyin; siskot pyytelivät, emo itsekin pyys palavasti; vaan sitä jyrkemmin hän kielsihe, kumppanit kaikki, parhaat, rakkaimmat, rukouksin pyyteli runsain; vaan hänen rinnassaan sydän niist' ei heltynyt ennen kuin asumukseen iski jo taajaan ampumat, tunki torneihin vihamies, ison kaupungin sytytellen.
Eikä koko yönä tullut enää unta, vaan mieli ja ajatukset viipyivät niissä kauniissa omituisissa vainioissa sen kauniin oman talon ympärillä. Koko oleminen tuntui olevan onnen lupauksilla täytettyä. Huomenna kutsui Hanna Juken kahdenkeskiseen tilaan navettaan ja pyyteli: »Sinä, Jukke veli veikkoseni, anna sinä pois ne Antin rahat! Se...» »Antin rahat?
Päivän Sana
Muut Etsivät