Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. syyskuuta 2025
Sinä, jolla on tuo ihmeellinen, taivaan luoma elin, kielesi, harkitse tarkasti tätä seikkaa. Elä puhu, pyydän sinua hartaasti, ennenkuin ajatuksesi äänettömyydessä on täysin kypsynyt, ennenkuin voit esittää muutakin, kuin narrimaista, hassua laverrusta. Anna kielesi levätä, kunnes siihen muodostuu järkevä ajatus, joka sen panee toimintaan.
»Ma Marcus olin, mies lombardialainen; maailman tunsin, pyrin kuntoon, johon nyt enää joustaan jännitä ei kukaan. Tiell' olet oikealla noustaksesi.» Näin vastas, lisäs hän: »Ma pyydän, että rukoilet eestäni, kun ylhääll' olet.» Ma hälle: »Mitä multa pyydät, täyttää lujasti lupaan; vaan mun halkaisevi epäily muuan, jos en pääse siitä.
"Minä pyydän sinua karttamaan sellaisia vertauksia," Korintholainen huudahti varsin päättäväisesti ja niin kovin loukattuna, ett'ei Publius ollut vielä koskaan häntä sellaisena nähnyt. "Sinä kiivastut aivan syyttä," Publius levollisena ja vakavana vastasi. "Sisaresi on kyllä miellyttävä neito, komean perheenne koristus, ja kuitenkin rohkenen tätä Irene raukkaa "
CASSIO. Vihoissaan onko hän? DESDEMONA. Täält' äsken läksi Ja todellakin ihmeen raivokkaana. JAGO. Vihoissaan hänkö? Tykin olen nähnyt Hält' ilmaan sotajoukot lietsovan, Ja, niinkuin perkel', oman veljen hältä Käsistä riistävän; hän vihoissaanko? Jotakin tärkeää siis! Etsin häntä; Kun suuttuu hän, on leikki kaukana. DESDEMONA. Ma pyydän, tee se.
Pyydän, syökää! SATURNINUS. Miks tuossa puvussa, Andronicus? TITUS. Siks, että itse tahdoin kaikki laittaa Näin ylhäisille pöytävieraille. TAMORA. Olemme kiitolliset, hyvä Titus. TITUS. Niin varmaan, mieleni jos tuntisitte. Mut, majesteetti, mulle sanokaa: Tekikö oikein tuittupää Virginius, Kun omin käsin tyttärensä tappoi, Jok' oli raiskattu ja häväisty? SATURNINUS. No, tietysti.
ILMARI. Sen antoi pispa itse minulle Ja kysyi mielinkö mä pispaksi. Sä etkös päästä mua pispaks', äiti? KERTTU. Vait Ilmari! ja anna tänne hiippa, Jonk' arvoa et vielä käsitä! PISPA HENRIK. Se kieltämätöin ompi asia Ja pyhä raamattukin todistaa, Ett' ennustukset usein lasten suussa Ja viattomain kielell' asuivat. Kun isä tulee kotia, niin pyydän Mä hältä toisen yhtä kauniin lakin.
Hän on sinua siunaava, jos sinä nyt tottelet minua. Vie minua ulos vapaaseen ilmaan! Tämä on viimeinen kerta, jolloin sinulta jotain pyydän. Sinä et tiedä, mitenkä koko elämäni onni riippuu tästä hetkestä. Vie minua ulos valtakuntaani myrskyn valtakuntaan ... siellä, ainoastaan siellä saatan minä saada rauhaa. Piete, Piete hyvä! katso, minä olen hiljaa, olen tyvenellä mielellä, minä en ole hullu.
Näin vähän jos saan teiltä armoa, Mun suokaa mennä, ett'en teitä loukkais. Hoi, rumpu soimaan! HERTTUATAR. Pyydän, mua kuule. RICHARD. Puhutte liian katkeraan. HERTTUATAR. Vaan sana; En vasta enää sua puhuttele. RICHARD. No, hyvä! HERTTUATAR. Jos sin' et taivaan kostost' ennen kuole, Kuin tästä sodast' ehdit voittajana. Niin minä vanhuuteen ja tuskaan lannun Enk' enää koskaan kasvojasi näe.
Minä pyydän teitä lähtemään meidän mukaamme ja antamaan lääkärin hoitaa haavaanne."
"Niin mutta, mutta kaikki muu kävisi laatuun, mutta nimi isänne nimi " "Isäni kentiesi ei olisi sitä tehnyt, mutta minä sitä tahdon. Tämä keino on hm on kauppahuoneen pelastus; minä tahdon sen tunnustaa, ja minä pyydän teitä suostumaan ehdotukseeni." "Mutta, hyvä herra konsuli", aloitti Worse taas.
Päivän Sana
Muut Etsivät