Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Hän, tyttö, kantoi maljaa kädessään kuin puna viinin, hohde poskipään , niin oli tyynen kevyt kulkeissaan: ei vuoda maljakosta pisarkaan. Myös poika oli varma voimastansa, hän saapui orhillansa ratsastain ja kädenliikkein tyynen arvokkain hän seisomahan sai sen paikoillansa.
Oli paikkaset ryysyt heillä, kädet karheat, sierauneet, Ja maidonlaisina kasvoin ei hipiöt kuultaneet Ei ollut ne ruusut hienot, kuin peittivät poskipään, Vaan ahavan, sauhun syömät oli kasvot kansan tään.
Oli paikkaiset ryysyt heillä, kädet karheat, sierauneet, ja maidonlaisina kasvoin ei hipiät kuultaneet ei olleet ne ruusut hienot, kuin peittivät poskipään, vaan ahavan, sauhun syömät oli kasvot kansan tään.
Tie kunniaan vain tiettynään, ol' aina altis kestämään hän vaivan, vaaran, liekin, jään, sen taisi taatto, sen! Laps olin, kun hän lähti pois, kun sotatorvet soi, mut uljasta en unhottaa ma ryhtiänsä voi, en hattuaan, en töyhtöään, en päivetystä poskipään, ain', aina tumman varjon nään, min kulmakarvat loi.
Ja syksyn-synkeä aatos tuo se hiipi mun rintahain: Lie silloin jäässä jo lempes vuo ja tuntehes tuhkaa vain. Sa lemmit säihkyä silmien ja ruusuja poskipään, kun niiden näät sinä kuollehen, kuin käynevi lempes tään?» »Oi, ällös itke mun armahain! mun Ainoni armainen nyt kukkivi lempeä tuoksuttain kuin pihlaja keväinen.
Näin lasna, kun hän lähti pois, kun sotaan käsky soi; kuink' astui uljain ryhdin hän, en unhottaa ma voi, en hattuaan, en töyhtöään, en päivetystä poskipään: ma aina tumman varjon nään, min kulmakarvat loi. Kun pohjan teiltä joukot pois taas kääntyi, kuulla sain kuink' iskettäissä yhteen hän ol' urhoist' urhokkain.
Sun äsken ties kävi rintaman eellä, kun riensit päin, nyt koht' olet rintamamies.» Asun otti, ryysyt hän riisui nuo, näit syttyvän poskipään; hänet Döbeln ääneti aukkoon tuo Stolt-vainajan jättämään. »Sotamies olet nyt paras vertojas, sisult' oiva kuin päältäkin päin, olet nyt aseveljemme arvoltas, viistoista Stolt olet näin.
Mennään nyt sitten! He astuivat iloisesti ja äänekkäästi pajattaen alas portaita, serkukset käsikynkässä, Johannes keppi käsivarrella hiukan heitä jälempänä. Eikä hän voinut olla pienellä syrjäsilmäyksellä ihailematta noiden kahden nuortean varren rytmillistä taipumista eikä noiden kahden hienohipiäisen poskipään siroa pyöreyttä, suurten, muodinmukaisten hattujen alla.
Päivän Sana
Muut Etsivät