Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Vaikka pitäisin kaikki enkä ilmoittaisi mitään tulliin? Kalle ei vastannut. Hän söi koneellisesti, melkein ahneesti, ajatukset jossain muualla. Ei ainakaan minun paalejani tarvitse ilmoittaa, sanoi Helga. Eikö? Miksei? Ei kukaan tule niitä kuitenkaan kysymään. Mistä sinä sen tiedät? Minä tiedän. Kuka niitä kysyisi! puuttui ukki puheeseen, poski ruokaa pingollaan.
Astui hän taasen tupaan, kohotti loimonsa vasemmalle, katsahtaen tyttöihin, jotka makeasti uneksuivat vuoteellansa pehmeän peiton alla, uneksuivat, poski vasten poskea, verevinä kuin kaksi nuorta kesäyön ruusua.
Tuvassaanpa pitkän pöydän päässä isäntä nyt pyhä-aatton' istui, huoahdellen arkihuolistansa. Kiinteästi käteen nojaa poski, lujaan kyynärpääkin pöydän päähän, mutta silmä välin syrjään vilkkui, pysymättä hiljaa paikallansa.
Voi, ahneus, mi kuolevaiset painat niin syvään kuiluun, ettei jaksa kukaan kohottaa katsettaan sun aalloistasi! Kukoistaa ihmisissä tahto hyvä; mut alituinen sade tärvelevi hedelmät parhaimmatkin hylkiöiksi. Viattomuutta, uskoa nyt nähdään vain lapsissa, ja kumpainenkin karkkoo jo ennen kuin on poski parran saanut.
Mutta syvä arkuus värisytti juuri kuin kylmä kauhu lempiväin naisten sydämiä: sisaren poski vaaleni ja äidin silmä täyttyi kyynelistä.
AINIKKI. Harmenneet on hapset äidin, kuihtunut punainen poski, silmä kirkas myös samennut, sua hän aatteli alati. Lie hän itkussa, ilossa, sulle aina anteeks suo hän. Kuin tulit sä? Virka!
Toinin kädet kiertyivät samassa tädin kaulaan ja poski painui poskea vastaan. Täti rakas, kaikki on hyvin, kunhan ymmärrät ja
Hän on kuin hymy toukokuun, Kuin sulo laulu vienon suun, Ja häll' on varsi niinipuun, Mut poski metsämarjan. Kuink' keikkuu jalka ketterään, Ja liehuu letti pienen pään, Kuink' ilakoi hän veikeään Siin kesken tyttösarjan! Mut vain kuin tuuli on hän siin, On päivänpaiste saada kiin; Kuin pyy hän puikkii lymyksiin Ja vilahtaa ja vilkkuu.
Tuska se tuskin hälvetä ehti, ja poski se tuskin jäähtyikään, kun kuuli hän veljen astuvan sisään. Laulaen tuo tuli, riemuiten, kuten poikana, milloin läksystä pääsi ja metsään virmana lens kuni tuuli.
Mä sanoin: toisen kerran, oi! On pitkä läksy, en nyt voi. Mä kysyin: mikä nimesi? No Maija, niin hän vastas. Ken äitis? Lie hän rouvaki? Ei, hän on laulurastas. Ken isäs? Länsituulonen. Ken siskos? Poski ruusuinen. Oletko köyhä? Enpä, en, Mä elän päivän voimin. Koulua käytkö? Iloiten Mä kukkia vaan poimin. Miss' asut? Yli laajan maan. Ja menet? Kylmään pohjolaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät