Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Aivan kernaasti minun puolestani mutta minä en vastaa seurauksista... Arolla et taitanut vieraan kuullen lukea kolmeen, vaan nyt, kun on kysymys oikkujesi täyttämisestä ja kun huomaat toisten olevan sinun puolellasi, taidat lörpötellä ja laverrella kuin harakka, ja poskesi ovat kuumat kuin paistetut omenat... Siunaukseksi ei tämä tapaus ole muista se; vaan minun luokseni et silloin saa tulla valittamaan."
Rakastan, rakastan, sanoit sinä niinkuin lasta lohduttaen, ja meiltä pääsi molemmilta nauru. Mutta sitten sinä hellyit ja käänsit poskesi suudeltavakseni, Voi, voi, kyllä minä sinua rakastan niin äärettömästi ... tiedäthän sinä sen ... epäiletkö sitä? En minä epäile, mutta minä tahdon aina kuulla sinun sitä vakuuttavan. Ja sitten me taas palasimme luontoon takaisin.
Hän on siis kuollut! Mun Aniani kuollut? Hän se kaunis? Hyvästi! KARIN. Myhäillen katselet ylös taivaan kumoon, mutta poskesi on lumivalkea, ja sehän ahdistaa mun sydäntäni, ahdistaa! Oi Margareta! MARGARETA (silitellen hänen päätään).
KERTTU: Eipähän se liene ensi kertaa tapahtunut. SINIKKA: Ilta oli niin ihana... KERTTU: ... ja veri niin vetävä! SINIKKA vaikenee ja painaa päänsä alas. KERTTU: Kovinpa poskesi palavatkin. Lienet lujastikin hiihtänyt? KERTTU: Kilpaa kuvajaisesi kanssa? SINIKKA: Kuva ? KERTTU: Niin sitä isäsi arvelikin tässä. SINIKKA katsoo säpsähtäen isäänsä ja vaikenee.
Kuulin Korin kysyvän mintähden hän niin teki ja hänen vastaavan veden olevan liian kuumaa. Tänä iltana näytti Fede'kin olevan heikkohermoinen, enkä minä voinut pitää kättäni vakavana kohottaessani kuppia huulilleni. "Mutta, Fede herttaiseni!" huudahti rouva Moes, "miksi punottavat poskesi tänään niin? Oletko aivan terve?
Uusi kallis tavarani tunki kaikki tämän mailman huolet ja vaivat sydämeni komeroihin, kunnes äitini laski kätensä pääni päälle, tuossa kun olin polvillani hänen vieressänsä, ja lausui: "Poskesi, Kitty, on niinkuin äsken puhjennut ruusu, ja aamun kaste on yhtä terveellinen sinulle kuin vastalypsetty maito minulle," lisäten sitten, kulunutta päiväkirjaa kellastuneilla lehdillänsä osoittaen: "Sinä ja sinun kirjasi sovitte toinen toisellenne yhtä hyvin, kuin minä ja minun kirjani olemme toinen toisemme kaltaisia ja sovimme yhteen."
Tämä kaikki ihmetytti minua suuresti; mutta sittenkuin täti Beauchamp oli syvästi kumartavaa pientä olentoani tarkastellen silmäillyt, hän ei kurottanut minulle kättänsä, vaan ainoastaan pari sormea suudeltavaksi, ja koskien niillä poskeani lausui hän: "Niin kukoistava kuin suinkin, Kitty; poskesi ruusut saavat palkita yksinkertaisen pukusi puutteet.
Tuolla vuoren kukkulalla lyövät ne nytkin kättä toisilleen. OLAVI: Niinkö? Sinne meidän täytyy soutaa, Elina. Myös sinun poskesi ovat punertuneet. ELINA: Eihän... Niin, se on aamurusko, joka jo tunkee ruutujen lävitse. OLAVI: Ja sinun silmäsi kimaltavat niin kummallisesti... Syytätkö siitäkin nousevaa aurinkoa? Onko se aamukastetta, Elina? OLAVI: Onpas. Sinä olet itkenyt, Elina? ELINA: Ei, ei.
Punaiset huulesi ovat kalpeat ja silmäsi ovat synkät. Mikä sinun on, lapseni? Johan Irenekin on ollut kanssasi juhlakulkueessa, niinkuin tiedän. Oletko saanut vanhemmistasi ikäviä tietoja. Sinä pudistat päätäsi. No, sitten lapseni sinä ajattelet jotakuta enemmän, kuin sinun pitäisi. Kas vaan, miten poskesi punastuvat!
PIETOLA. Väärin sinä tuomitset rättäriä. Hän on hyväsydäminen mies ja rehellinen uskovainen. ANNI. Ja hänen äitinsä rehellinen noita-akka! Kuin suustaan sylkenyt poikansa. PIETOLA. Riittää! Ei puolta sanaa pahaa rättäristä minulle. Eipä tainnut olla alutonta Tolvas-Liisan puhe, että rättäri on vielä Pietolassa isäntänä. Anni kuule! ANNI. Jopa sinun poskesi hohtavat! Ja olet hätäinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät