Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Kun ei siitä sen kummempaa tullut, läksin kävelemään ja poikkesin parin kauppiaan tykönä paikkaa tiedustamassa, mutta se oli yhtä turhaa kuin ennenkin. Ei vielä seuraavanakaan päivänä tullut toiveeni täytetyksi. Sitte jo aloin ihmetellä rukoukseni hukkaan joutumista, kun en ymmärtänyt syvemmältä hengellisiä asioita.
Mielessäni kaikuivat sanat: "Mitä ikänä te anotte Isältä minun nimeeni, sen Hän antaa teitte", ja siihen luottaen poikkesin tiepuoleen, laskeusin suuren kiven suojaan ja rukoilin Jumalan heti toimittamaan minulle paikan kauppapuodissa sekä lupasin siinä toimessani olla uskollinen ja nöyrä. En kumminkaan voinut olla vakuutettu rukoukseni kuulemisesta.
Minä olin ollut kummina Margareetan lapselle, joka oli saanut nimekseen Paul. Rouva de La Tour pyysi minua nyt yhdessä hänen ystävättärensä kanssa antamaan nimen hänenkin lapselleen. Margareeta pani sille nimeksi Virginia. "Hänestä on kasvava siveä tyttö", sanoi hän, "ja hän on tuleva onnelliseksi. Minä en tuntenut onnettomuutta ennenkun poikkesin siveyden tieltä."
Poikkesin vaan niityltä tullessani taloon. Mitenkäs täällä jaksetaan? Vieläkö on Sampan jalka kipeänä? Vielähän se on. Vai vielä. Onkos muut joukot kotona? Ei ole. Tätikin meni aamupäivällä niitylle katsomaan työväkeä. Vai niin. Paha kun sattui särkemään jalkansa työajan edellä. Lienee sillä ikävä. Luultavasti.
ESTER. Mun asialle tädin luokse Ramaan Lähetti isä. Vaan kun sinua Mun sielun ikävöi, niin Samariaan Ma poikkesin, kun täällä tietoja Ma toivoin sodasta ja sinusta. ASARIA. Sa mua ikävöitsit? ESTER. Enemmän Kuin kukkatarha kuuman päivän jälkeen Ikävöi yötä, lauhaa, lempeää. ASARIA. Oi Esterini, tähtikirkas yöni!
Antti meni suoraan luo, sanoi iloisen hyvän huomenen ja löi kättä reippaasti. Paavo katsahti vähän kummissaan työstään ja kysäisi: Mitäs se Antti kävelee? Vallesmannille oli tässä vähän asiata, niin poikkesin mennessäni... Liekö mitä iloista asiaa, kun olet niin hyvän mielen näköinen? Mitäpähän lie ... eipä saata olla niin suruistakaan.
Liisu katsahti sinne päin, josta ääni kuului, ja sanoi punastuen: »Ka, Jussilan isäntä!» »Niin oikein, minä palaan kaupungista, mutta poikkesin tänne katsomaan, kuinka Mäkelässä voidaan.» Hän antoi hevosellensa heiniä, otti niistä tukkosen, pyyhkäisi sillä hien hevosensa selästä ja virkkoi: »Saathan, Liinaharjaseni, tässä vähän huoata.»
"Herra Lents, minä poikkesin teille, aivottuani kirkkoon". "Enpä olisi uskonut minua niin pyhänä pidettävän". "Herra Lents, minä tulen teidän luoksenne, en sen vuoksi, että siitä olisi mitään hyvää, vaan sen vuoksi, että olen tahtonut tehdä velvollisuuteni". "Se on hauskaa, kun joka mies tekee velvollisuutensa". "Te tiedätte, että teidän Lents'inne..."
Tunnetteko erästä miestä, jota sanotaan Topra-Heikiksi, ja toista, jonka nimi on Mehtola, Mikko Mehtola? MATLENA. Tunnen molemmat, vallan hyviä. HEIKURA. Ette ole niitä nähnyt tän'iltana? MATLENA. Kaksi miestä kulki minun ohitseni äsken, kun tulin tänne. Olisivatko hyvinkin olleet niitä, en osaa sanoa. Kukapa heitä pimeässä tunsi. Pelkäsin ja poikkesin tienviereen, etteivät minua älyäisi.
Minä ratsastin isäni, kuningas Pakkasen, kanssa tästä ohitse ja poikkesin poimimaan vähän marjoja, ja silloin karhu tuli vastaan. Mutta tuossa tuleekin isäni. *Kuningas*. Olipa oikein hyvä, että löysin sinut, tyttöseni. Minä näin hirmuisen karhun juosta lönkyttävän tästä läheltä. Mutta mitä minä näen? Jauhorottienko kanssa sinä täällä seurustelet?
Päivän Sana
Muut Etsivät