Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Voi, kallis, kallis eno, jos olisitte joskus arvanneet, mitä tuskaa rakkautenne tuottaisi minulle, kun poikkesin hyvyyden tieltä, ette olisi osoittaneet sitä minulle niin alinomaa, vaikka se oli niin suuri teissä, vaan olisitte edes kerran eläissäni suuttuneet minuun, että minulla olisi ollut joku lohdutus!
"No mihinkä Mikko nyt on menossa tämmöisessä sateessa?" kysäsi Jaakko. "Ai'on mennä Niemen kylään, mutta poikkesin ensin kartanoon, tavatakseni sinua sillä tahdonpa tarjota itseäni soittajaksi, jahka häitä pidät. Sinä olet kelpo poika ja Liisu on oiva tyttö, oikein hyväsydämminen ja niin kaunis eikö ole? häh!
T:ri Luther oli siellä; ja, joko tieten tai tietämättä, kaikki, jotka odottavat parempia aikoja, näyttävät kääntävän silmänsä häneen. Mutta minä lähetettiin Mainziin. Matkallani poikkesin vähän tieltä, viedäkseni yhtä uutta T:ri Lutherin kirjaa pappi Ruprecht raukalle Franken'iin. Hänen kylänsä oli keskellä honka-metsää.
En juuri tältä kylältä, vaan en kovin kaukaakaan. Tuolta Hietalahden kirkon alueelta olen. Mihin se on matka? Matkani päätä en tiedä itsekään. Kyllästyin tuohon tukkityöhön ja lähdin etsimään heinätyötä. Jotkut tiesivät sanoa, että teillä on vähän miehiä. Siksi poikkesin tähän, tiedustamaan tarvittaisiko tässä talossa.
ANNA: Minä olen juuri tullut Tukholmasta. OLAVI: Niin, minä muistan: te olitte aina syventynyt rukouksiinne. Setä, minulla on sinulle terveisiä... Ei, ei, kaikki terveiset tuonnemmaksi. Niitä on liian paljon, Tukholmasta, Köpenhaminasta, Pragista... Oletko siellä ollut? OLAVI: Minä poikkesin sinne matkallani. Siellä olet sinä hyvässä muistossa, setä. MAUNU TAVAST: Kuinka? He muistavat ?
Näettehän, minä olen ollut iltamatkoilla, ollut tuolla Pekka Pietarinpojan luona ja poikkesin tännekin tirkistääkseni sisään."
Jumalan kiitos ja kunnia; hyvinhän kaikki kävi. Tuomas oli vaiti. Kyllähän jalkani minut sinne saattoivat, mutta olikohan minun sydämeni siellä, tai joku muu... Se on Herran huoli, veliseni. Jätä se Herran haltuun. Paluumatkallani poikkesin myös siihen mökkiin, jossa sinä erosit minusta, kun... Elias säikähti, hätääntyi. Se oli Jumalan sallimus, veliseni, Jumalan sallimus. Etkös käy tupaan?
Minä poikkesin siivoon ravintolaan päivällisiä syömään, pari kolme penikulmaa siitä lauttapaikasta, jota ennen olen maininnut; ja niin päivä kului ja oli ehtoo, kun saavuin sinne. Satoi paraikaa rankasti ja oli kolkko ilta; mutta kuu oli pilvien takana, eikä ollut pimeä. Pian näkyi Mr. Peggotyn huone ja valkea, joka loisti akkunasta.
"Minä olen", vastasi nuorukainen, "kisälli ja poikkesin vaan kysymään, saisinko teiltä tynnyrisepän työtä". Kummastellen, että juuri silloin, kun hän aikoi ruveta etsimään kelpo kisälliä, semmoinen tuli hänelle tarjoutumaan, peräytyi Martti mestari pari askelta ja tarkasteli nuorukaista kiireestä kantapäihin saakka. Mutta kisälli katseli taas puolestansa häntä rohkeasti ja tarkastellen.
Liisu katsahti sinne päin, josta ääni kuului, ja sanoi punastuen: "Kah! Jussilan isäntä!" "Niin oikein, minä palaan kaupungista, mutta poikkesin tänne katsomaan, kuinka Mäkelässä voidaan". Näin sanoen antoi hän hevosellensa heiniä, otti niistä tukkosen ja pyhkäsi sillä hien hevosensa seljästä sekä virkkoi vielä: "Saathan, liinaharjaseni, tässä vähän huo'ata".
Päivän Sana
Muut Etsivät