Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Olen unhottanut päivämäärän." "Se jo lankesi lauantaina. Tänään sen vielä voi maksaa." "Vai niin! Olipa hyvä, että poikkesin sisälle. Kuinka iso se olikaan?" "Puolitoista tuhatta." "Niille paikoin se kyllä oli." Yhdyspankki lie ollut vähä paremmilla pohjilla kuin toiset, koskapa eivät siellä sentään pyörtyneet, nähdessään yhdellä miehellä sellaisen rahasumman. Hyvin totisiksi vaan menivät.
Mutta eihän tuota auttanut kovin pahoitella; joka leikkiin lähtee, hänen täytyy se kestää, mietin itsekseni ja aloin taasen tallustella eteenpäin. Muutaman tunnin käveltyäni rupesi jo pieni kylä näkymään. Minä poikkesin siihen ja sain siellä asiani kerrottuani muutamalta kauppiaalta ostaa uudet housut ja hatun; Varustauduin nyt myös paremmin eväillä sekä käytännöllisemmällä matkalaukulla.
Ei ole ensinkään epäilemistäkään, että minä olin nuori, rakkaudesta hiukeava houkkio; mutta kaikissa näissä oli kuitenkin jotakin sydämen puhtautta, joka estää minua sitä muistissani kokonaan halveksimasta, nauroin sitä kuinka paljon hyvänsä. Minä en ollut kauan kävellyt, kun poikkesin jostakin kulmasta ja kohtasin hänet.
Oliko hänkin sanan saanut tulla Vierimälle, ajattelin minä ensin; kuitenkin huomasin väärin luulleeni, kun vaarini lähestyi vuodetta ja sanoi: Mitä, onko muori kuollut? Milloin hän on kuollut? Ennenkuin kukaan ehti hänelle mitään vastata, jatkoi hän: Minä olen myöskin kuoleman sanoman kanssa kulussa. Ratsastaen kuljen pitkin suurempia taloja, mutta poikkesin tyttäreni mökille.
Olin matkalla kaupunkiin, teidän ylhäisyytenne, vastasi Schabaschkin, ja poikkesin Ivan Demjanoville kuulemaan, olisiko hänellä asioita. Hyvään aikaan tulit ... niinkuin kutsuttuna. Minä tarvitsen sinua; juohan nyt viinaa ja kuuntele.
Kuljin kaksi peninkulmaa yhtämittaa ilman pysähtymättä. Sen likempänä kaupungista ei sopinut ruveta oleilemaan, syystä että ihmiset olisivat minut tunteneet vielä niistä ajoista, jolloin tukkiasioitsiana matkustelin, ja sällitoimeni olisi siten tullut häirityksi. Ilta pakotti minun tiedustamaan yösijaa. Sentähden poikkesin erääsen maantien varrella olevaan taloon ja pyysin yösijaa.
Ville vastasi tervehdykseen: »Niinhän minä tässä poikkesin taloon, kun Variksen kaivolla ei ollut kippaa, jolla juottaa hevosta, niin arvelin, että ajan sinne Hyvärisen pihaan ja juotan siellä. Ja olikin siinä hevosella nyhtämistä, ennen kuin tämmöisen mäen päälle saa suuren rahtikuorman köijätyksi, vaan kyllä sillä tuolla meidän ruunalla lähtee.
Kyllä sitten yöllä hytisette ja valitatte viluanne. Mikä muorin on vienyt? Muoriako sinä haet? MIINA. Niin. Mihin muori on joutunut? KALLE. Vast'ikään talutin sen tuonne kamariin. Rustmestari käski viedä saunaan, mutta ei Hilma antanut. Onkos sulla ollut ikävä, kun olen koko päivän ollut poissa? MIINA. Olisi ehkä ollut, mutta kävin kirkossa ja poikkesin karvarille palatessani.
Ei täällä, mies parka, ole mitään. Elias ymmärsi hänen jotakin lausuvan ja lähestyi häntä. Minä, Luojan luoma, sanoo hän, poikkesin tänne juomaan. Eipä ole kuka antaisi; ei täältä saa mitään, mene vaan Herran nimeen. Elias alkoi kysellä. Eikös teillä ole yhtään tervettä ihmistä, joka korjaisi edes tuon sairaan vaimon? Eihän sitä ole, ei ole. Mies tekee kuolemaa pihalla ja me täällä sisällä.
Nyt sain taas käskyn polttaa erästä makasiinia venäläisiltä Huittisissa, jonka työn otinkin tehdäkseni. Tultuani Hannukosken kylään tien varrella, poikkesin sinne, saadakseni tietää oleskeliko vihollinen näillä tienoilla. Muutamat talonpojat, jotka istuivat tuvassa viina-kupit edessään, käskivät minua istumaan, tarjoten kupillisen minullekin, mutta minä ilmoitin ett'en sitä kärsinyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät