Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
He hämmästyivät muutosta, sillä mihin ikinä kääntyi katsomaan, oli äsken vielä luminen metsä tummana ja totisena, samalla kuin korkeilla tuntureilla hohteli häikäisevän valkoinen lumipeite ja heidän oma tunturinsa oli kovan jään kattama. "Kuule, Antti, tällaista emme ole ennen nähneet", sanoi Pekka. "Ja katsopas, katso, Antti! Tuolla lentää hanhia. Kas nyt ne laskeutuvat tunturin laelle!
Aina paremmaksi tuli asia, kuta etelämmäksi Pekka tuli. Siellä asuttiin niin kaukana ruotsalaisista, että heitä harvoin nähtiinkään, ja kauppa-asiat toimitettiin Norjan puolella. Sitten Pekka tuli Antin kotiin. Sielläkös syntyi ilo ja riemu! Antti ei tiennyt, miten hyvänä olisi ystäväänsä pitänyt. Juteltiin kauan ja moneen kertaan, miten ne vuodet oli vietetty, jotka oli oltu erossa.
Ikkunain tasalla se jo oli. "Kuulkeepas!" sanoi Pekka ja alkoi puhua hiljemmin. "Eiköhän ne nuo polliisit to'enkaan ou' vähän erreyksissä?" "Kuinka niin?" "Ettäkö joutas' sissään, niin minä selevitän." Jousihan toki sanomalehden toimittaja, kun oli tarjona semmoinen makupala, että poliisit ovat erehtyneet. Siitähän syntyy kumma kirjoitus lehteen.
Pekka ei ollut ensin kuulevinaankaan.
Silloin Pekka alkoi lykätä rekeä jäälle ja Hemmo lähti pahoilla mielin kotiinsa kainalossa "Huutavan
2:NEN MARKKINAMIES: Mutta päivällä? PEKKA: Jos ei kukaan näkis? 2:NEN MARKKINAMIES: Jos ei olis todistajia 2:NEN MARKKINAMIES: Niin minäkin. 3:S MARKKINAMIES:
Niin sanoen tarttui tukkilainen Pekkaan ja heitti hänet tien viereen niin, että Pekka kaatui ojaan ja peli meni vialle. "Sulkasatona se on jo näin aikaseen, koska noin siipikynkkiään kohottelee", nauroi eräs tyttö, jolla oli rinkelirihma käsivarrella riippumassa, ja nauruun yhtyi koko tukkilaisten puolue. Siihen jäivät sitte suutansa valjastamaan, mutta Esa ja Kalle jatkoivat matkaansa.
"Se on tarpeetonta; sinä saat minun hevoseni ja mene itse, tai minä lähden matkaan", sanoi Antti; "sinä saat metsästää yhdessä Matin kanssa." Se oli hyvä ehdotus. Pekka kirjoitti kirjeen ja teki valmiiksi tavaramytyn ja Antin piti vain antaa se kauppiaalle, niin hän kyllä saisi tavarat, joita Pekka tarvitsi.
Ei ole hätänä mikään muu, vastasi Pekka rauhallisesti, kuin ettemme tarvitse lukkaria emmekä pappia hautautuaksemme. Kuinka pitkältä on tästä lähimpään taloon? Muistelen olevan peninkulman paikoille. Etkö näe tulta tuikkavan tuolla metsän sisässä? Taitaapa tuikkaa... Riisu hevoset, ja ratsastakaamme sinne! Ei, hyvä herra, se ei käy päinsä.
'Maksakaahan sitten waan suorastaan wiinan hinta, jos teillä on senkään werran rahaa', sanoi jolsa nainen, wieläkin kyllin pisteliäästi. 'Rahaa etteikö meillä rahaa? Kun osaisit häwetä. Wai ei ole rahaa... mutisi renki Pekka ja kaiwoi kukkaroaan. Senkin seitsemän kertaa tuli hänen leweisiin hyppysiinsä kukkarosta wiidenpennin ja pennin rahoja, joita hän luuli hopearahoiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät