Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Menen yksin Pekkalaisen luo keskustelemaan, miten on paras tehdä. Tee sinä nuotio vasta pimeän tultua ja sammuta se ennen päivännousua. Paras on olla varovainen, vaikkei tässä ole mitään vaaraakaan." Sitten Pekka kaatoi paksun kelohongan, katkaisi siitä pölkyn ja halkaisi paksun lankun, jonka kiskoi virran rantaan.
Ei Pekka olisi ikipäivänä osannut uskoa Koistis-Kaaproa niin kovaksi, että hän oikein todella myyttäisi hänen Varsansa, mutta niinpäs kuitenkin kävi. Huutokauppa kuulutettiin, ja kukas muu sen Varsan enää olisi huutanutkaan kuin Koistis-Kaapro itse. Hän sen huusi viidestätoista markasta ja vei kotiinsa, mutta silloin tapahtui se ihme, että Pekan vaimokin muutti Koistilaan.
Silloin Pekka ei enää voinut hillitä itseänsä, hän peitti silmänsä kädellään ja sanoi nyyhkyttäen: "En ole käynyt koulua koko kesään, äiti opetti sen minulle, mutta eukko sanoi aina: pidä suusi kiinni! kun minä illalla siihen häntä pyysin; mutta yhä pahemmaksi minä siitä päivästä kävin sen kyllä tiedän ja nyt täytyy minun taas alkaa, sillä neiti niin sanoi ja tässä se seisoo."
"Vastatkaa pian!" huusi Pekka, asettuen suojaan hongan taakse ja tähdäten pyssyllänsä. "Vai niin", vastasi yksi talollisista, "vai tahdotte ampua rehellisiä ihmisiä sen velhon takia. Koettakaa, tokko uskallatte. Muutoin ei Vappu ole kaukana tiestä. Olette juosseet hänen ohitseen; ei varmaankaan teistä välitä, koska ei mitään virkkanut. Hyvästi vain! Hyvästi, Antti!
Vaan vien minä hänet perässäni vetämälläkin; sinne ei ole Hemmon hyvä tulla. Könötä vaan vetää; joutanetpahan töiltäsi vetelemään, sanoi emäntä ja meni asioilleen. Pekka alkoi todellakin puuhata Eerikan vientiä toiselle puolen järveä. Nouti portaiden eteen reen, johon heinistä laittoi hyvän vuoteen. Eiköhän mennä kotiin, toiselle puolen, selitti hän Eerikalle.
Mutta lapsi pelästyi ja alkoi itkeä; vieressä seisovan merimiehen tuli sääli pienokaista, hän otti hänet syliinsä ja asetti olkapäälleen auttaakseen häntä ahdingossa. Mutta nyt oli Pekka miestä mielestään, istuessaan aikamiehen pään tasalla, ylempänä kaikkia muita.
Hän nimittäin oli leskimies ja tunsi hyvin Kaisan, ja oli ollut asiasta jo sen verran puhettakin, että Kaisa oli käynyt Mulossa katsomassa Partasen taloa. Nyt palasi Partanen tiedustelumatkaltaan ja sattui kohtaamaan Pekka Turtiaisen, jota hän oli pyytänyt puhemieheksi, jos huomaisi kannattavan ruveta Kaisan taloa tavottelemaan. Pekka kysyi Partasen Jussilta: »Kotonako se Matikainen oli?»
Pekka Palovaaran rinnassa kuohuilivat kaikki ne ylevät ajatukset, mitkä nuorukaisen mieltä innostuttavat, hänen tullessaan osakunnan "vastaanotto-viftiltä". Hän oli hiukan noin niinkuin sellaisella päällä, ettei olisi häikäillyt ryhtyessään poliisin kaulukseen, jos se olisi rohjennut huomauttaa häntä kadulla hiljaa olemaan. Pekka oli ajatteleva nuorukainen.
Yhtä hartaasti kuin ennenkin veti Pekka ja yhtä hartaasti tanssivat nuoretkin, jotta tomu kentällä pölisi. Ennen kuitenkin väsyivät tanssimiehet kuin Pekka, ja tovin aikaa jälkeenkin päin veteli hän suloista sotiisiansa, tietämättä mitään siitä, että kukaan ei tanssinut. Viimein hän kumminkin lopetti soittonsa ja pani tupakan.
Samassa tuntui uusi nytkäys... Jotakin nousi vatsasta, se oli jo tulla suuhun, kun Pekka heräsi. "Unihäyry ei ollutkaan tarpeeksi voimakasta" lausui Pekka hiljaa. "Annatteko uutta?" Hän avasi silmänsä. Mitä hiisiä! Ei mitään tohtoria! Hän oli jo kotona omassa huoneessaan. Oliko kaikki siis toimitettu? Ei se ole mahdollista! Pekka nousi jaloilleen. Hänen päätään särki kauheasti Unihöyryn vaikutus!
Päivän Sana
Muut Etsivät