Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Siinä tuo vanha suomalainen lausui sanat, jotka metsämiehen tulee kaikkina aikoina muistaa. Suomenniemellä syntyi iso ilo, kun vanha talonisäntä tovereineen palasi kotiin. Joitakin päiviä levättiin, jonka jälkeen Pekkalainen sanoi, että jos Pekka tahtoisi viipyä jonkin aikaa, niin he yhdessä vielä tekisivät metsästysretken. Pekkaa pyydettiin auttamaan kevättöissä.
Kaikki näytti niin kummalliselta, oudolta hänestä. Kartanot olivat kummallakin puolella, kuni harmaana paksuna muurina vaan, tuskin taisi hän eroittaa niitä toisistaan. "Peloittaako minua todellakin niin kovasti? Miksi huimaa silmiäni näin?" tuumaili Pekka. "Vai ajaako vosikka niin kovasti?" Ja totta tosiaan! Vosikka ajoikin kuin hurja. Hän tuskin näki hevoista edessään, niin kovasti se juoksi.
Kas niin, Pekka, vai olet sinä talonpoika nyt ja kuormia kuljetat; talonpoika minäkin olen ja kuljetan rukiitani omalla purrellani, jossa omat poikani ovat miehistönä.
Pekka ja Loviisa pikkuisen nauraa kihauttivat sillä emännän ennustuksella, istahtivat pöydän taa ja Loviisa vetäsi päähuivinsa vähän silmilleen, näkyi tahtovan suojella kasvojaan tuon emännän ankaran tutkivilta katseilta.
"Maltahan!" uhkasi Vappu, ja nyt hänen silmänsä välähtelivät vihreinä; "minä lähetän sinulle sellaisen, joka sinut taivuttaa!" ja samassa hän viskasi tuopin Pekan jälkeen ja päästi raa'an naurun. Ulos tultuaan ei Pekka ensin voinut pimeässä erottaa mitään. Hän tähysteli tietä, kunnes hänen silmänsä tottuivat pimeään. "Jos peloittaa", huusi Vappu, "niin tule takaisin!"
"Kyllähän sinä koko riskisti olet nämä päivät ryypiskellyt", virkkoi hän, "mutta en toki olisi luullut sen niin pitkälle menevän, että muistosi menetit. Vaan sanoppas, onko sinulla rahaa?" "Voi veikkonen! Ei ole minulla nyt rahaa, ei!" vastasi Pekka ottaen kukkaronsa esille. "Tässä on kaikki rahani!" "Onhan tuolla!" huomautti Jukka. Totta tosiaan! Kukkarossa oli rahoja enemmänkin.
Pekka vastasi, että niilläkin luodeilla, joita heillä oli, he olivat tappaneet niin monta karhua, että nekin kyllä yhtä hyvin auttaisivat. Muutoin hän ei uskonut, että kukaan tätä nykyä osasi noitua. "No, nyt on taas Niko-pappi mielessäsi", virkkoi Antti; "hän se varmaankin on nuo jutut pannut päähäsi.
Olihan siinä Pynnönmäen Heikki ja Sälevän Sakari, ja Pekka Takkusen eukkokin oli enkä minä heitä kaikkia maksajoita muista, minäkään. Sanoivat vielä minulle, että ota liika pois, vaan enhän tuota viitsinyt." "Asia on niinkuin minä sanoin, että kuittausta täällä ei löydy. Ja siitä syystä en voi antaa kuittia enkä muuta epuuta.
Tänne joka mies, joilla on kirveet!" No, jokaisella oli kirves. Sitten Pekka sanoi: "Nyt me hakkaamme leveän railon, jääkappaleet kiskomme ylös vedestä ja teemme niistä muurin, johon jätämme ampuma-aukkoja. Sitten laskeudumme pitkäksemme jäälle ja ammumme. Tekisipä mieleni nähdä, kuka norjalainen tulee railon yli meidän kimppuumme." Hei, sen asian jokainen ymmärsi!
"Puhkaise suden takakoiven kinnerjänteen väli ja pistä toinen käpälä siitä läpi, niin susi ei pääse juoksemaan tiehensä, jos sattuisi virkoamaan uudelleen henkiin", neuvoi Pekka. "Sen minä opin isältä, ja niin minäkin tein omalle kaatamalleni. Sitten haemme tunturilta kontit ja pyssyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät