Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Pekka varsinkin innokkaasti muisteli ihanaa aikaa, jonka he olivat siellä viettäneet, ja nythän talo oli sellaisessa kunnossa, että vanhemmat kyllä tulivat toimeen ilman nuorten apuakin.
Pekka näki vanhan "tuudun" liian ahtaaksi kahdelle noin rotevalle pojalle ja sillä aikaa kuin Leena, Anna-Marin äitikummi, lähemmin kertoi kuinka hän, "juurikuin käsketty", oli sattunut tulemaan ristityttärensä avuksi, valitsi hän orsilta kuivia, kätkyeksi soveliaita lautoja.
Niin, kaiken tämän he tekisivät, jos olisivat Pekka tai Paavo, ja voisivat palvella armasta isänmaataan." "Niin", sanoi Rob, "tämä se on sitä naisellista isänmaanrakkautta! Tytöt eivät koskaan siekaile hypätä alas jyrkänteiltä tai heittäytyä kuiluihin, mutta käydä vanhanmuotisessa hatussa ja pumpulikäsineissä, siihen he eivät suostu ei edes armaan isänmaansa hyväksi.
Malttakaahan, kun kanttori kääntää numerotaulunsa, tuumaili Pekka ja kaiveli piipun pohjaa kämmenelleen, jonka jälkeen pää keikahti. Mitä sinä panit suuhusi? kysyivät tytöt kummeksien.
Kerran jo olin sellaisissa aikeissa ja kävin täällä paikkoja katselemassa; nyt jätän nämä seudut sinulle. "Tuttavani antoi paikalle nimen Bjurberg, ja sopiva se nimi onkin. Tänne sinun on asetuttava asumaan, se on minun neuvoni. Ja nyt työhön! Hakkaa, Pekka, itse halmeesi, tuvan teen minä, kuten jo olen sanonut."
Hänen sivullaan ratsasti hänen isänsä henkivartija, tuo sata-arpinen vanha ratsumies Pekka, jonka lukija muistanee tavanneensa Breitenfeldissä ja Baierissa.
Siellä kuulin vanhan 80 vuotisen Pekka Kettusen soittavan sitä kokonansa erilaista jouhikannelta, jota en missään muu'alla ole' nähnyt enkä kuullutkaan.
Hovi, henkivartio, kansaa, joka katselee ja huutaa hurraata. Sadun aika: Oli kerran. Ensimäinen seikkailu. Hannu-mestarin paja. Ahjo, alasin, palje, pietti ikkuna ja ovi. Sukkela Pekka lausuu, Hannu-mestari ja Matti takovat tahdissa alasimella , Olli lietsoo palkeella, Liisa istuu nurkassa kutoen sukkaa. Vasaranlyönnit sattuvat alleviivattujen tavujen kohdalla.
Minä itkeä nirrittelemään ja itkin muistooni ensikerran tämän mailman vaivoissa. Pekka, se kyytimies, puheli lirkitteli, etten itkisi. Sormellaan viittasi uuniin ja sanoi: »Katsohan.» Puut palaessaan paukkuivat ja räsähtelivät ja punaset tulikielet niin liukkaan näkösesti nuoleskelivat uunin mustaksi savustunutta otsaa. Minä sitä jäin katsomaan suu auki ja unhotin itkuni.
Tälläisiä tarinoita tarjoi Koponen kotomiehille kaikissa kokouksissa, jossa tuhmimpia oli saatavilla. Pekka Kettunen seisoi aina sivullansa kopasten "amen" suurilla saappaillansa. Sammaltaja-Jukka huusi: hy-hy-hy-hyvä. Moni uskoi Koposta niinkuin Isämeitää ja piti häntä kunnon miehenä, mutta nerokkaammat talonpojat pilkkasivat häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät