Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
"Niin, tällä paikalla meidän täytyy kääntyä länteen päin. Tuolla näette kaksi tunturia vastakkain, ja tämän laakson halki katsoessa näkee sen tunturin huipun, mihin teidän on asetuttava metsästämään. Siis eteenpäin!" sanoi nuori talonpoika, tarttuen kelkan jukkoon. "Lykkää sinä, Pekka!" lisäsi hän, "Antti ja minä vedämme. Onpa tässä vielä potkimista, ennenkuin ylös päästään. Tarttukaa kiinni nyt!"
"No, jätetään se sitte." Se suretti häntä, mutta hän ymmärsi Marian. Jouluaaton päivänä ajoi Pekka kylään, täyteen sullotuilla vaunuilla. Hänellä oli kädessä luettelo leskien, sairasten, yksinaisten vanhain ja monen muunkin nimistä. Ei ketään unohdettu, mutta enimmät lahjat tulivat kuitenkin lasten osalle. "Oletko jo saanut kaikki valmiiksi?" Juho astui odottamatta vaimonsa huoneesen.
Katrin isän puhuessa, tuli Erkki yhä levollisemmaksi, ja kun vanhus lopetti puheensa, ojensi hän ukolle kätensä, virkaten: "Te olette oikeassa, isä Pekka. Minä noudatan teidän neuvoanne, vaikka se nyt ensin tuntuukin vaikealta ja tuskalliselta; mutta Jumalan ja ystävieni avulla meille kyllä onnistuu saada vaimonne takaisin". "Niin oikein, Erkki", lausui majuritar.
Pekka kurkisti tukkansa alta oikealle ja vasemmalle, ennenkuin hän vastasi; mutta rohkeni kuitenkin vihdoin sanoa: "en, minä pääsin enemmän kuin puoli matkaa isän rattailla, joka meni Myllymäkeen.
Riion Pekka on epäilemättä kauppaan kärkkäiden kansalaistensa joukossa yksi etevimpiä. Tietysti on vaikea sanoa, millä tavalla sellaisissa oloissa kuin missä hän ja hänen vertaisensa elävät, omaisuus kootaan.
Juho itse ajoi mannut hänelle ja kaikki väki kutsuttiin häntä katsomaan. Hän ei ensinkään peljännyt, vaan istui jäykkänä ja suorana kaikkien ihailtavana. Silmät ja suu olivat äitin, mutta tuo leveä otsa ja voimakas leuka olivat isältä. Pekka huusi eläköön ja kaikki muut yhtyivät siihen; sehän oli pieni perintöruhtinas, joka vapaehtoisesti valittiin.
Yleinen äänettömyys syntyi, kun huomattiin toisen vakoojan, seurassaan kolme miestä, lähestyvän puolijuoksua. Tulijoita tähysteltiin tarkkaan, sitten kuului iloista hälinää. Oli tunnettu yksi heistä, ja nyt kuului kuiskaus "Karhuntappaja-Pekka!" Hengästyneenä ja hikisenä oli Pekka samassa heidän keskellään.
Väkijoukko oli tyydyksissä ja kaikkein kasvot loistivat ilosta, mutta Pekka Kettunen ja Kakkuri olivat pahoissa mielin niinkuin kalikalla kinttuun paiskatut koirat. "
Heti seppä kysyi minulta: »arvaasta, Pekka, mikä tästä tulee?» »Valinkauha», vastasin minä.
Tosin nyt tuokin vähän alentavalta tuntui niin suuren miehen alulle, elää vaimonsa rahoilla, mutta olihan hänellä myöhemmin tilaisuus maksaa korkojen kanssa takasin, mitä vaimoltaan saisi. Oo, kuinka suloista oli tulla suureksi mieheksi, hyödyttää isänmaatansa, niittää kunniaa ja kohottaa vaimonsa yhteiskunnan korkeimmille sijoille, ihanaa! Näin tuumaili Pekka kotia päin hoiperrellessaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät