United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suomen lasten suusta ihanainen Mahtilaulu taas kerran soi: Ken jo mursi ikeen muukalaisen, Jotain muutakin tehdä voi; Ken nyt veisi meiltä ruunun kirkkahan, Peitsen, tapparan ja kilven hohtoisan! Kansa osti ne verellään Ja kirkasteli kärsimyksillään.
Murheutui nyt Sarpedon heti kohta, kun keksi kumppanin poistunehen; mut talttunut taistelemast' ei, vaan läpi peitsellään Alkmaonin, Thestorin poian, syöksi ja peitsen tempasi pois, kera mies alas suinpäin 385 suistui; kalskuen soi asu vaskenvälkkyvä yllä.
Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen, viskasi keihään, eip' osunutkaan Atreun poika. Syöksi nyt peitsen päin Menelaon kunniakuulun kilpeä Peisandros; toki tutkaint' ei läpi saanut, vaan iso kilpi sen esti, ja katkesi kahtia keihäs, vaikka jo riemahtain uros uskoi voittanehensa.
Idomeneun asemies, jalo Meriones, tuli sitten; peitsen kantaman jäi hän jälkeen, taa Menelaon, näät hitahammat häll' oli juoksijat juoheaharjat, myös vähin häll' oli niit' ajokilvass' ohjata taito. 531 Viimeisimpänä Admeton tuli aaluva vihdoin, vaunuja kiskoi mies, hevot eellään hääteli käymään.
Siihen saakka sa luon' ole laivain kaarevalaitain; paartesi ääress' itkevät tääll' yhä yötä ja päivää immet on Ilionin povipuuhkeat, Dardaniankin, saaliiks saamat kummankin väell' ankaran peitsen, kun monet kaupungit tuhosimme me kansavat, rikkaat."
Kilven kiiltävän puhkipa koht' ase ankara työntyi, myös läpi haarniskan taesorjan tunkihe tutkain, reiän miehustall' ihotakkiin leikkasi keihäs, vaan uros itsepä väisti, ja välttyi kuolema kolkko. Kumpikin tempasi pois yht'aikaa ankaran peitsen, 255 syöksyen vastakkain kuin raateliaat jalopeurat tai rajut metsän karjut, joilt' ei rohkeus raukee.
Vaan on onnellakin raja, voitto väistää voittajaa, ratsuinensa ratsastaja kenttään kellahtaa. Taistelee, vaikk' ei se auta, maassa vielä mies, vaikka neljän peitsen rauta hälle turmaa ties. Aukee suu jo tuiman surman, jäljell' on vain tuokio. Kenpä enää torjuu turman? Siin' on Luoti jo! Surmaajat hän kohta suistaa irti veikostaan; ken nyt kaatunutta muistaa, taas kun taistellaan?
Mutta tuleepa kun tuleekin vielä kerta tilaisuus, jolloin saan isketyksi peitsen hänen sisuksiinsa!» Todessa pysy, nuori soturi! Ja, nuori tyttö, lupaukses pidä! Vanhoille juonet kaikki jättäkää ja harmaahapsisille koukkutiet. Te olkaa puhtaat, niinkuin aamutaivas, ennenkuin päivä noussut korkeellen, sumuja imettyä, tahraa sen. Koetus.