Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Sitten ojentaen kätensä kelloa kohden, joka riippui pääpesän kyljessä, hän lisäsi: "Joutukaa! ei enää puutu, kuin neljännes tuntia!" "Ei muuta kuin neljännes tuntia!" isäntä parkaisi hädillänsä. "Pian nyt, Leonarde! Gillette! päättäkää jo pukemisenne... Oletteko valmiit! ... nyt on aika! ... hän lähestyy! ... hän on jo näkyvissä!..." Gringonnaux oli jo kaukana.
Arvi oli mennyt unenhortoon; siinä hän äkkiä vavahti ja parkaisi. Alma ryömi polvillaan hänen luokseen päänalustan kohdalle. »Mamma», sanoi Arvi, »päähän koskee ja kaulaan.» Hän huohotti ja katsoi äitiin. »Mamma, koettelisi otsaa ... kuinka se polttaa.» Alman kalpeat kasvot tulivat likemmäksi. »En voi, Arvi», kuului kuiske hänen huuliltaan. »Käteni ovat likaiset. Mutta elä sano sitä kellenkään.»
Tarkastelun kestäessä ilmeni Esan silmiin villi hohde ja yhtäkkiä hän kumartui ja puraisi äidin nimettömään sormeen. Muori parkaisi ja Esa päästi kamalan naurun. »Ottiko kipeästi?» kysyi. Muori siunasi, valitti ja itki kättänsä heiluttaen. Esa muuttui jälleen totiseksi, jopa entistä kalpeammaksi. »Minä jätin tuon muiston teille, äiti, jos en enää tältä reisulta palaa.
PASTORI. Sinä et nähnyt hänen mielentilaansa, kuinka hän oli levoton ja säikkyi. Hän oikein parkaisi, kun minä tulin sisään. ELISABETH. Vaikka vaan! Mutta, hyvänen aika, itsemurhaa, ei hän semmoista tekoa ole miettinyt, ei kuuna päivänä. Ollaan levollisia. Odotetaan. Ehkä hän piankin ilmestyy. PASTORI. Näkee, kuinka vähän sinä ymmärrät Maijun luonnetta. Hänelläkö olisi aikaa miettimiseen?
Emäntä sillä tavoin haasteli. Kääntyi sitten joukon puoleen ja jatkoi: Eihän tuosta pojasta ole Kallelle leikkitoveriksi, kun se on niin ilkeä ja pahankurinen. Itsekseen tulisi lapsi paljoa paremmin toimeen. Kiljupas siinä, tiuskasi yksi piioista, Riikka niminen, ja tuuppasi poikaa niin, että se meni kyljelleen. Yrjö parkaisi vielä kovemmin, silloin taas Riikka tukkaan ja pöllyytti aika tavalla.
Mutta silloinpa nousikin melu talossa: Kalle parkaisi ja huusi, valittain miten kovasti Jussi häntä löi, ja kaikki läsnä olevat toruivat yksin suin tuota kelvotonta huutojullikkaa; kaiken tämän ylitse kuului emännän ääni niinkuin tuomiopäivän pasuuna.
Se vain kiihdytti Eliasta ja hän töytäisi ääntä kohti. Kuului pimeässä mitä karkein kirous ja raskas käden putoaminen. Samassa parkaisi Laara surkeasti. Minut lyötiin puukolla läpi! valitti hän sanoilla. Nyt sinä teit pääsi edestä! ärjäisi Karvonen ja ryntäsi estämään toista lyöntiä. Mutta Elias oli jo pois pakenemassa. Hänen vimmansa asettui heti, kun hän kuuli, kehen lyönti sattui.
Esteri hypähti seisomaan, astui syrjään ja nostaen kätensä pystyyn, kuin varoen Holman enää tarttumasta niihin, hän parkaisi. »Lauri!» Hänen äänessään oli hätä ja tuska, kuin olisi hän ollut tukehtumaisillaan. Holma nousija lähestyi rukoillen: »Esteri! Katso vain minuun!» »Maisteri Holma!» huusi Esteri suuttuneella äänellä, ryhti uhkaavana.
»Pidä suusi, orja; tai jos puhua tahdot, kerro, mitä olet kuullut Glaukuksesta!» »Isäntäni lähti vastikään atenalaisen kuulusteluun. Glaukus saa kyllä kärsiä rangaistuksen.» »Mistä?» »Pappi Apekideen murhasta.» »Ah!» Nydia parkaisi sivellen kädellä otsaansa. »Kuulin siitä kyllä, mutta en käsittänyt mitään. Mutta kuka uskaltaa katkaista hiuskarvaakaan hänen päästään?»
Viikon seisoin suon selällä tunnotonna niinkuin tukki, korpit hyppi korvillani, silmillä varikset vaakkui, pedot juurella pesivät, hukat luona huutelivat. Lapset parkaisi pahasti marjamailla käydessänsä, nähdessä näköni mustan, surun synkän syövyttämän, pökkelön suon selällä, karahkaisen kankahalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät