Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Eräässä kirjeessään, näette, ilmoitti Mari, että Kalle ystäwän oli kihlannut Tiinan . Itse uutinen ei mielestäni ollut niinkään outo, sillä olinhan jotain semmoista aawistanut. Mutta oudompaa oli mielestäni se, kun asia kerkesi Marin kautta tiedokseni tulla, eikä Kallen, jonka pidin suorastansa siihen welwollisena. Muutoin olin oudoksunut jo ennenkin Kallen kirjoittamattomuutta minulle.
«Sinulla on kaunis lapsi!« kuiskasi Harmaalan parooni majuri sen korvaan. «Tietämättäkin hänen olevan pitäisi outo häntä aina päivän ruhtinattarena». Majuri väänsi hyvillä mielin hymyillen viiksejään.
Mutta verissä palaa kuume, silmissä outo tuli, hänellä on joku paha mielessä. Hän miettii lähteäkseen polkupyöräretkelle ympäri Suomen, ei tyydy enää Helsinkiin ja sen ympäristöihin. Varmaankin tulette hänet vielä näkemään, milloin siellä, milloin täällä.
Sven näytti hyvin hämmästyneeltä. Käsite "suoda isälle anteeksi" oli nähtävästi niin outo, ett'ei hän heti voinut sitä ymmärtää. Sitä paitsi isä ja äiti "puuhasivat kauheasti" tuon asian vuoksi.
Tahdotko kanssani kärsiä, kuolla? Tahdotko luulla ett' Tuonessa tuolla Autuus lie? Tahdotko luulla ett' Tuonelan tiellä Lempemme kuolematonna on vielä, Viel' että sielläkin muiskuja jaat? Tahdotko riemuita kanssani, kulta? Kirvoita helmas, riennä jo! multa Suutelon saat! Ol' eloni outo kantaa, Pois rauha ol' itsestäin; Näin silmäten taivaan rantaa Siell' auringon laskevan näin.
Näkymö oli niin outo minulle, niin ahdas ja pimeä, että alusta tuskin selitin mitään; mutta kun silmäni tottuivat pimeään, eroitin vähitellen kaikki paremmin, ja minusta oli kuin olisin seisonut keskellä jotakin
Paremp' on tytön nyt yksin Rauhoittua. Kenties kohta Väinö tääll' on. Moista miestä Odotamme orren alla, Ei pihalla. VANHA JOUKO. Totta, totta. Mut minuss' on outo tunne: Aina kun lähell' on onni, Vaara väijyvi lähinnä. TAINA. Taatto auta, väistä vaara! Menevät pirttiin. Pois menivät vanhempani. Miks' ovat minulle kahle Omaiseni äitinikin? Nyt hengitän keveämmästi: Luonto suo minulle rauhan.
Paikkakunta oli matkustavaisellemme varsin tuntematoin, hän oli outo täällä, ja liian ylpeä kyytti-pojalta kysymään paikan ja omaisuuden omistajan nimeä; sen ihana, hyvin viljelty, kaunis ja rauhallinen muoto veti silmänsä kuitenkin vastoi tahtoansa puoleensa, itseksensä hän ihmetteli kuka siellä asuisi, vaan oli, kun sanoimme, kopea sitä kysymään.
Heille ehkä kävisi antaminen rahannostolippuja, jotka rauhan tultua maksettaisiin... Rauhan? Te puhutte asiasta, jota ette ymmärrä. Jollei piru vie kuningasta, ei rauhaa ole odotettavissakaan. Teidän ylhäisyytenne! kuului yht'äkkiä outo ääni huoneen ovelta, ja pitkä henkirakuunain univormuun puettu upseeri seisoi siinä kunniaa tehden.
Siellä olivat ne suuret ja ne tottuneet, jotka eivät joutuneet hämille, jos sattuivat vahingossa sylinterinsä maahan pudottamaan. Jos sinne menisi Heikki, heille outo ja vähän kömpelö olento, he katsoisivat hänet maan alle. Jotta siellä voisi, turvallisena liikkua, pitäisi olla silmiä joka taholla. Ja tottumuksella saavutettu pettämätön varmuus joka jäntereessä! Taas sama ujous!
Päivän Sana
Muut Etsivät