Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
REINHOLD. Mut, hyvä herra POLONIUS. Hänen halujansa Omistas arvaa. REINHOLD. Kyllä. POLONIUS. Katso, että Hän soitantoaan harjoittaapi. REINHOLD. Kyllä. POLONIUS. Hyvästi! No, Ophelia? mitä nyt? OPHELIA. Voi isäni, ma säikähdin niin kovin. POLONIUS. No mistä, Herran nimessä?
Miksi tällaiset veijarit kuin minä maan ja taivaan välillä matelevat? Me olemme aika konnia kaikki; älä ketään meistä usko. Mene luostariin! Missä on isänne? OPHELIA. Kotona, prinssi hyvä. HAMLET. Sulkekaa ovet hänen jälkeensä, ettei hän muualla kuin talossaan hupsuna liiku. Hyvästi! OPHELIA. Oi, auttakaa häntä, armahat jumalat!
Emme, sanon minä, enää lainkaan naimisia kaipaa: ne, jotka jo naineet ovat, jääkööt eloon, kaikki paitse yksi; loput olkoot mitä ovat. Mene luostariin, mene! OPHELIA. Mik' oiva henki tuossa pirstaleina! Hovikon silmä, viisaan kieli, urhon kalpa, Tään kauniin vallan kukoistus ja toive, Tapojen peili, taidon esikuva, Ihanteen ihanne, ja kaikk' on mennyt!
OPHELIA. Ma teille, isä, olen kuuliainen. Neljäs kohtaus. Terassi. HAMLET. Tuimalta tuntuu sää; on oikein kylmä. HORATIO. On kirpeä ja julma pakkanen. HAMLET. Mit' ompi kello? HORATIO. Lähes kaksitoista. MARCELLO. Ei, lyönyt on se. HORATIO. Onko? Sit' en kuullut. Nyt lähestyypi siis se hetki, jolloin On tapa kummituksen ilmestyä. Mut mitä tämä tietää?
LAERTES. Mitä Hamletiin Ja hänen lemmenvehkeisiinsä tulee, Se tapaa vaan on, veren tuoma oikku, Keväinen kukka, varhainen, mut hento, Suloinen, mutta pian haihtuvainen, Vaan tuoksua ja hetken huvitusta, Ei muuta. OPHELIA. Eikö muuta? LAERTES. Ei, ei muuta. Näet, luonnon varttuess', ei yksin ruumis Ja jänteet vartu; kun tuo templi kasvaa, Edistyy sielun sekä hengen voimat Samassa myös.
Pelko luotettavin suoja Ja nuoruus pahin viettelysten tuoja. OPHELIA. Sun hyvän oppis suljen sydämmeeni Sen vartijaks. Mut, veikko, älä ole Kuin inha pappi, joka muille näyttää Tiet' ohdakkeista, jyrkkää taivaaseen, Mut pöyhkeän ja irstaan rentun lailla Himojen kukkastietä itse kulkee, Hyläten omat neuvons'.
Kerrottu on mulle, Ett' aivan usein nykyaikaan luonas Hän viettää joutohetkiään, ja sinä Hänt' alttiist' otat suosiolla vastaan. Jos niin on, niinkuin mulle, varoitukseks, On kerrottu, niin sen ma sulle sanon, Ett' itseäs et käsitä niin selvään, Kuin kunnias ja tyttäreni tulis. Mik' ompi teillä työnä? Sano totuus. OPHELIA. Usean rakkauden merkin mulle Hän suonut ompi. POLONIUS. Rakkauden! Jopa!
HAMLET. Herrainen aika, vallan verraton leikinlaskija! Mitä muuta ihminen voisi kuin olla hupainen? Sillä katsokaas, kuinka iloiselta äitini näyttää, eikä ole kahta tuntia siitä, kun isäni kuoli. OPHELIA. On, prinssi hyvä, siitä on kaksi kertaa kaksi kuukautta. HAMLET. Niinkö paljon? No, piru sitten enää mustissa käyköön; minä tahdon sopuliturkin. Oi, taivahan vallat!
Myrkyttäjä, kaksi tai kolme mykkää henkilöä muassaan, tulee takaisin ja näyttää vaikeroivan kuningattaren kanssa. Kuollut ruumis kannetaan pois. OPHELIA. Mitä tämä tietää, prinssi hyvä? HAMLET. Oh, se on ilkeätä salakuiskutusta; se tietää pahaa. OPHELIA. Kenties selittää tämä kuva kappaleen sisällyksen?
Ophelia, kallis sisko, varo tuota; Ja lempes jälkijoukoss' aina pysy, Himojen vaaroist', iskuist' etähällä. Sive'in impi on jo tuhlaavainen, Jos kuulle sulonsa hän paljastaa. Parjaajan ruoskaa puhtainkaan ei vältä; Syö usein mato kevään kukkaset, Viel' ennenkuin ne silmikostaan puhkee; Ja nuoruudenpa raittiiss' aamukasteess' On ilmanhengen myrkky tarttuvaisin. Siis varo!
Päivän Sana
Muut Etsivät