Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
OPHELIA. Isäni, lempens ilmoitti hän mulle Siivolla tavalla. POLONIUS. Niin, ne ei laita tapoja; hyi, vaiti! OPHELIA. Ja sanojensa vahvikkeeks hän, isä, Pyhimmät valat Luojan nimeen vannoi.
Mutta Mit', Ophelia, sinuun tulee, toivon, Ett' ihanuutes on se armas aihe, Mi Hamletia hurmaa; toivon myöskin, Ett' avus hänet järjilleen taas saattaa, Molempain kunniaks. OPHELIA. Sit' itse toivon. POLONIUS. Kävele tääll', Ophelia! Nyt piiloon, Jos suvaitsette. Siit' usein soimataan, ja liian usein Se nähdään, että hurskaall' olennolla Ja hartahalla muodoll' itse pirun Makeaks teemme.
HAMLET. Saanko maata helmassanne, neiti? OPHELIA. Ette, prinssi. HAMLET. Pää helmassanne, tarkoitan? OPHELIA. Saatte, prinssi. HAMLET. Ajattelitteko minun tarkoittaneen sopimattomia? OPHELIA. En ajatellut mitään. HAMLET. Ihana ajatus maata tyttösen jalkain juuressa. OPHELIA. Mitä, prinssi? HAMLET. Ei mitään. OPHELIA. Olette hupainen, prinssi hyvä. HAMLET. Ken? Minäkö? OPHELIA. Niin, prinssi hyvä.
Kentiesi meri-ilma, vieraat maat Ja vaihtelevat esineet vois poistaa Tuon sydänt' ahdistavan, oudon aiheen, Jot' aivoissaan hän hautelee, näin tullen Vieraaksi itselleen. Mit' arvelette? POLONIUS. Se hyvää tekee; mutta luulen sentään, Ett' alkuna ja syynä noihin tuskiin Hylätty lempi on. No, Ophelia! Sanoja prinssin älä turhaan kerro; Kuulimme kaikki.
Huono sanantapa, hävytön sanantapa: "kaunistettu" on hävytön sanantapa. Alutta kuulkaa nyt. Niin: "Hänen komealle valkopovellensa, nämä" j.n.e. KUNINGATAR. Tuon onko Hamletilta saanut häh? POLONIUS. Ma kaikki kerron, rouva; malttakaa. "Epäile tähden paloa Ja kirkkaan päivän valoa; Totuutta valheeks luule, Mut lempeäni kuule. Oi, kallis Ophelia! Minulta sujuu huonosti tuo runomitta.
HAMLET. Jos olette siveä ja kaunis, niin älkää salliko siveytenne seurustella kauneutenne kanssa. OPHELIA. Voiko, prinssi hyvä, kauneudella olla parempaa seuraa kuin siveys? HAMLET. Voi hyvinkin, sillä kauneuden voima voi pikemmin tehdä siveyden parittajaksi, kuin siveyden valta voi tehdä kauneuden kuvakseen. Tuo kuului muinoin hiukan oudolta, mutta nykyaika näyttää sen todeksi.
OPHELIA. Kun huoneessani ompelin, niin astui Eteeni Hamlet, jakku aivan auki, Hatutta päin ja sukat likaisina Ja sitehittä nilkoiss' asti roikkuin, Kuin vaate kalvas, kalisevin polvin, Ja katsanto niin kurjan surkea, Kuin ois hän helvetistä maalle syösty Kauheita kertomahan. POLONIUS. Hourupäissään Kai rakkaudesta? OPHELIA. En tiedä, isä, Mut pahoin pelkään. POLONIUS. Mitä sanoi hän?
LAERTES. Nöyrimmät jäähyväiset, isä hyvä! POLONIUS. Jo aika rientää; mene, seuras vartoo. LAERTES. Ophelia, hyvästi! ja muista tarkoin Mun sanani. OPHELIA. Ne muistohoni olen Ma sulkenut; sun hallussas on avain. LAERTES. Hyvästi! POLONIUS. Ophelia, hän mitä sanoi sulle? OPHELIA. Luvalla lausuin, sanan Hamletista. POLONIUS. Haa! Sepä oivaa!
HAMLET. Sen saamme tuolta mieheltä tietää: näyttelijät eivät voi mitään salata; he kertovat kaikki. OPHELIA. Kertooko hän meille tämän kuvan merkityksen? HAMLET. Kyllä, tai jonkin toisen kuvan, jonka te hänelle näytätte. Jos te ette häpeä kuvia näyttää, niin ei hänkään häpeä kertoa teille niiden merkitystä. OPHELIA. Olette ilkeä, oikein ilkeä. Tahdon näytelmätä katsella.
OPHELIA. Hän tarttui kouristaen ranteeseni, Siit' astui taappäin käsivarren matkan, Ja, toinen käsi silmäin yli näin, Hän kasvojani tarkkaan katsoi, niinkuin Niit' olis piirtää aikonut. Näin seisoi Hän kauan. Vihdoin, kättäni hän puisti Ja nyökyttäin näin kolme kertaa päätään, Niin haikeasti huokasi ja syvään, Kuin olis ruumis rusentunut aivan Ja henki lähtenyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät