Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Kurja tässä on elämä Onnetonna, olvetonna. Sääli kuoliakin urohon, Joka on muita muhkeampi: Jäisi metsä miestä vaille, Joukola urosta vaille. Mokoma pojan porilas! NUORI JOUKO. Mut on murhetta elämä: Siskon vie vihainen koira Juhlivasta Joukolasta. Häpeäksi käy elämä Voitettuna, armoin alla. Tuo olutta, orjapiika! SINIKKA. Tupa on ensin laitettava Koreaksi häätuvaksi.
Hyvin on tehnynnä emäntä, Kun ompi olutta pannut, Siit' on tehnyt sen paremmin, Kun on juomahan kutsuttu. Sopivaisia. Noin kuulin saneltavaksi, Tiesin tehtävän iloa Sopineeko, syntyneekö, Käyneekö, kyhänne'ekö, Miesten soitto, naisten laulu, Piikojen ilonpiäntä?
Menimme häntä houkuttelemaan pois, vaikka vanha kokemus oli tarpeeksi usein sen turhaksi vaivaksi osoittanut. En lähe ... en ensinkään ... nyt sitä vasta ryypätäännii. Vippoo mulle viis' markkoo. Elä huoli juoda enää ... joko sitten olet kaikki rahasi tuhlannut? Jokoko? Jo kai oon, koskei oo kuin viiskymmentä penniä... kyyppari hoi, pullo olutta!
Eikä se ollut tuuleen puhuttua, sillä paljo oli niitä, jotka hänen puheensa hyväksyivät ja menivät tarjoiluhuoneeseen, missä iloisa valkia leimusi takassa, ja olutta ja viinaa viljalti tarjottiin suojaksi kylmää vastaan.
Hänestä oli tullut tämän sukuhaaran kaunistus, jonka kanssa itse Loviisakin, se hienon maailman suuri tuntija, piti jo ylpeytenään olla sukulaisuudessa, vaikka itse ei ollut kuin Tyrväntäisiä: Frans oli kolmikerroksisen kivimuurin velaton omistaja, Frans oli niin lihava, ettei milloinkaan omien jalkainsa teriä nähnyt, Frans oli kasvoiltaan niin punakas, että verevin ruusu olisi niiden rinnalla kalvennut, Frans ei milloinkaan enää ajurinpukilla istunut, Frans käveli herrain kanssa Esplanaadilla, Frans joi liikemiesten seurassa olutta Gambrinin kellarissa, Frans nyykäytti vaan päätä missä toinen lakkia nosti, Frans tiesi kaikki, ja olipa niitäkin, jotka sanoivat hänen rikkautensa nousevan puoleen miljonaan.
Voittamatonta kansaa, nuo saksmannit...» Tommola hyräilee jotakin, josta vähitellen erottuu sävel: »Nouse, riennä, Suomen kieli.» Ja sitten hän jatkaa: »Mutta Saksassa onkin terveyttä ... tai urheilijoita ... nimittäin ylioppilaat miekkailevat ... ja silti juovat olutta, eivät filosofoi... Ja se kansa tottelee!
Aukaisivat he siteet, levittelivät oljet permannolle noin korttelin paksulta, mutta paksummalta parvelle vielä, jossa he tavallisesti viettivät iltansa ja yönsä. Valmis vihdoin oli ehtoollinen: seitsemän reikäleipää, kaksi tammipöytyrillistä höyryävää karhun-lihaa ja kiulullinen olutta seisoi pöydällä. Itse olivat he keittäneet oluensa, muistain tarkasti äitinsä menetystä tämän juoman panossa.
"Mitä tahdotte, mikä teidän aikomuksenne on?" kysyi hän levollisesti ja lujalla äänellä suomen kielellä sisään tunkevilta sotamiehiltä. Silmänräpäyksen ajan näytti siltä kuin olisi hänen levollinen ja suora käytöksensä vaikuttanut sotamiehiin ja hälventänyt heidän meluansa. Yksi heistä vastasikin jotenkin sävysesti murtevalla suomen kielellä: "laittakaa tänne ruokaa ja olutta."
Kunp' olutta tuotahisi, Viinoa ve'ettähisi, Ehkä jalka jaksaisiki, Saisin penkiltä peräni. Enmä lurjus liene'känä.
Meninpä minä tupahan, Puhuttelin, lausuttelin: "Onko teillä neittä myöä, Tahi kaupita kanaista?" Tuotihinp' olutta tuoppi, Tuoppi olutta, toinen mettä. "Enpä huoli syömisistä, Enkä varsin juomisista, Saisin nähä neitoseni Tuokate tupahan neittä!" Tuotihin tupahan neittä Sisaresten siiven alla, Veljen akan verhon alla, Kälysten käsivaralla.
Päivän Sana
Muut Etsivät