Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Tänä syksynä oli kahdeksantoista vuotta kulunut siitä, kuin Johannes oli lähtenyt pois, ja joka vuosi kuulutettiin sanomalehdessä Juhana Mikael Winkleriä kadonneeksi, ja näin oli tapahtuva, kunnes hän täyttäisi viiskymmentä vuotta. Nyt hänellä oli kuudeskolmatta vuosi käymässä.
»Sa puhdas, mi noitana poltettiin, sa hertas, min ruumiin he herjasi niin, te paisuvat huulet, te silmät syvät, te varren kumpuavan kukat hyvät, sa riemun armas, min hylkäsin, sinut syösten synkkihin liekkeihin, sa kutsut mun onnehen kadotettuun, sun tähtesi hylkään mä taivaan muun, viiskymmentä vuotta ma syntiä tein, sun helmasi on iki-autuutein!» Jo olivat hänen viimeiset voimansa sammuneet.
Ja että laskea viiskymmentä, sata, kaksisataa, jopa kolmesataa dollaria menemään, jotta ystävillemme saattaisimme vatsatautia yösydän atriasta, on huonosti käyttää rahojaan.
Mutt' yhtä hyvin vedetään tämä "vinous" useinkin lappalaisen syntiluetteloon, yhteen juoppouden, jota hän viiskymmentä vuotta sitten itse pohjoismatkaajien kanssa harjoitti, ja viattoman itseviisauden kanssa, jonka aina joka suuremmassa tai vähemmässä määrässä kasvattaa vapaa luontonelämä, ja josta kokonaan tai puoleksi sivistymättömät kansat elävät.
Menimme häntä houkuttelemaan pois, vaikka vanha kokemus oli tarpeeksi usein sen turhaksi vaivaksi osoittanut. En lähe ... en ensinkään ... nyt sitä vasta ryypätäännii. Vippoo mulle viis' markkoo. Elä huoli juoda enää ... joko sitten olet kaikki rahasi tuhlannut? Jokoko? Jo kai oon, koskei oo kuin viiskymmentä penniä... kyyppari hoi, pullo olutta!
Kun kukkamaas on aika kyntänyt Ja kiireelläs viiskymmentä on vuotta, Tuo nuoruutes, jot' ihastellaan nyt, Kulunut vaate on ja halpa kuotta. Kun silloin kysytään, miss' ihanat On aarteesi ja kauneutesi maine, Jos silloin kuoppasilmiis osotat, Niin syntyy häpeän ja pilkan aine.
Kuin kilpikonnat ne kulkee, nyt taaskin ne jälkeen jää.» Viiskymmentä miest' oli johdossaan, sotakäsky kun maassa soi; ne harveni pois vähän kertanaan, kakskymmentä Vaasan-poikaa nyt rintamaan hän toi. Mut harvatko, taajatko, niin tai näin, Zidén saman siitä ties, tapa vanha häll' oli käydä, päin: »Nyt pankaa joutua, poiat, Mars perässä vain, joka mies!»
Päivän Sana
Muut Etsivät