United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vieri aikoa vähäisen, lauloi orja lapsellensa: "Heleä emosi heimo, heleämpi nurmen heimo; suku suuri tuntureilla, suku suurempi Manalla; eivät pistä Pirkan piikit, yllä tapparat yröjen."
Ja vapauttas jos vainotaan, äl' ollos toivoton: Sun hengen voimaas lannistaa on nyt jo mahdoton! Kuopion laulu- ja soittojuhlassa 18-20/6 1891. Keväinen hellä henkäys sai taaskin Suomellemme, Keväisen päivän paahtehet vei peitot järviemme, Vei järven jäät, ja nietokset ja nurmen nukan nosti, Ja inhan talven irnusäät ja tuiskut tuimat kosti.
Tuskin peipon ääntä kuuli, Kevät vast' on tulossa, Joskin kuuli, niin hän luuli Peipposeksi varpua; Vietettynä tunteiltansa Todeks' otti unelmansa. Luonnon taulun tuskin näki, Lumessahan luonto on, Keijukaiset, luonnon väki, Ann' ei loistaa kukaston, Kun ei poiss' oo kirsi maasta Nurmen juurta raatamasta. Mistä ilo suurenlainen?
Silloin minä kysyin siltä mieheltä, joka hallitsee puutarhaa, kenen lapsia nämät olivat. Hän vastasi: 'ne ovat semmoisia lapsia, jotka mielellään rukoilevat, oppivat läksynsä ja ovat kiltit. Sitten minä sanoin: 'ystäväni, minulla on myöskin vähäinen poika; hänen nimensä on Hannus Luther. "Ja hän näytti minulle puutarhassa ihanan nurmen, joka oli varustettu tanssia varten.
Minne oli joutunut lehväin päivänpaisteinen iloisuus ja nurmen runollinen vehreys monivärisine kukkineen ja eriskummallisine perhosineen? Ja päätä huumaava, elämää uhkuva, tuoksuva ja hedelmöittävä ilma, sekin oli poissa.
Ei hän yksinään jokapaikkaan ennättänyt, Sen vuoksi ei ollut mikään kumma, jos palvelijat ja päiväläiset ottivat vähän pitemmän puolipäiväislevon, tahi jättivät joitakuita viisikoita tahi kuhilaita talven alle tahi unhottivat nurmen reunat haravoimatta.
Miks laulaisin siis minä, jolle on kantelo suotu, riemuja muita ja murheita muita? Taida en lukea tähtiä taivahan kannen, en kaloja meren, en kukkia nurmen. Laulan ma siis, mit' on ihmisen laulaa suotu. Ei sovi urhon tietoja, taitoja laulaa, ei esiintuoda. Sankarin sopii laulaa vaan, miten vaihtuvi vuodet ja viikot, miten kipinät syttyy ja jälleen sammuu ja kuinka kulkee kuolon ja elämän laki.
Kuka sen tietää, vaikka olisi ojaan pudonnut.» Mutta välillä ei ollut ojia. Sen muisti Anna Liisa ja huomautti siitä. Maija Liisa vain väitti: »Mistä sen tietää, vaikka olisi lähtenyt kiertämään sieltä Romppalan nurmen kautta ja siellä pudonnut ojaan!»
Hiki tiukkui hartioista, Vieryvät vesipisarat, Vieryvät veren näkoisnä, Peseepi pahimman nurmen, Joka kauvan kastettuna Virhiksi veren vioilla Aina asti Aabelista, Kainin lyödystä kädellä. Tässä työssä työlähässä Enkeli edes tuleepi, Lohduttaapi Luojoansa, Vaivan alla vahvistaapi. Koska nouseepi kedosta, Tuleepi tykö omainsa, Nukkui Siimoni surussa, Johannes unehen juuttui, Jaakobi jalo väsynyt.
Riihessä rimuamahan, Saunassa samoamahan, Kivenpuussa kiikkumahan, Lapakossa laulamahan. Kenen tämä pelto? Kenen tämä pelto? Peiposen pelto. Millä tätä muokatahan? Kirvehellä muokatahan. Missä kirves? Kannon päässä. Missä kanto? Karhu kiskoi. Missä karhu? Nurmen juoksi. Missä nurmi? Neiti niitti. Missä neiti? Lippahassa. Missä lipas? Kosken alla. Missä koski? Koira lakki. Missä koira?