Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Silmäs luo Sä kuutamolla Kohden pilviä, Etsi sieltä kirkkahinta Onnen tähteä! Poimi elontanterilta Kukka tuoksuvin; Ruususelle ruusunen on Aina kallihin! Nurmen kukka vaiteloiden Katsoo pilviin päin; Luokse Taivon autuaitten Nouse myös Sä näin! Sinne pyrkii nääntyneenä Kurja matkamies. Viettävin ja käydä hauskin Olkohon Sun ties!
Kuss' aallot Laatokan vuoriin lyö, Kuss' Imatran innot raukes, Kuss' uurtaa vaaroja Pielisvyö: Siell' ensin silmäni aukes, Siell' leikin lasna ma rantamalla, Siell' lepää heimoni nurmen alla, Ja siellä neitonen Karjalan Sai lempeni leimuamaan.
ANEMOTIS. Näin lepäjä, kaunis poika! LYDIA. Nuku nurmen vehreällä! DAFNE. Unohda ulapan viimat! NAIDION. Viini voimas vahvistavi.
Välinpitämättöminä seisovat kasvavat puut ja vahvat rungot hänen ympärillään; hän näkee nurmen vihannoivan ja kukkasten puhkeavan laaksossa, mutta sammalta kasvaa hänen ytimelleen, ja hän lepää kuivettuneena lakastuneine oksineen, rytöpuuna ihmisten tiellä. Silloin aukeni ovi hiljaa, ja hänen tyttärensä astui sisään.
Kun hän sitä kohotti, vilahti nurmen juuressa jotakin keltaista. Hän katsoi tarkemmin. Se oli pieni, pyöreä esine, melkein kuin nykyajan raha. Sitä oli luultavasti kannettu nauhassa, koska sen reunassa oli reikä. Oli siinä kuvakin. Kilpi ja siinä miekka ja ruoska, ristissä toinen toisensa yli.
Ja samalla olisi ollut tilaisuus sanoa hänelle, kuinka suuri on ollut hänen ynnä muiden norjalaisten vaikutus siihen nuoreen kirjallisuuteen, joka meillä parhaillaan on nurmen alta nousemassa. Ylioppilaskunnan juhla jäi kuitenkin pitämättä, koska sen pelättiin tulevan kaupunkilaisten toimeenpaneman juhlan tielle.
"Katselevi, kääntelevi: 'Mitä tuostaki tulisi Kavon kaunihin käsissä, hyvän immen hyppysissä, jos kannan Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin? "Kantoipa Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin. Kapo kaksin kämmeninsä, hykerti käsin molemmin molempihin reisihinsä: mehiläinen siitä syntyi. "Niin se neuvoi lintuansa, mehiläistänsä opasti: 'Mehiläinen, lintu liukas, nurmen kukkien kuningas!
Skotlannin Vuorelaiset näkyvät katsovan ystäväin eroa kuolon kautta vähemmin täydelliseksi, perinjuuriseksi kuin yleisesti muut kansat; he puhuvat rakkaistaan, jotka ennen heitä ovat nurmen alle nukahtaneet, ikäänkuin ne vaan olisivat lähteneet enneltä pitkälle matkalle, jolle he itsekin pian menevät jäljestä.
Hiljallensa sammui myöskin päivä, valju kuu, yön aurinko, vaan yksin matkamiestä kirkkotarhaan näytti. Aituuksen kun sisään vanhus astui, ristein keskellä hän siellä huomaa kansajoukon kolkon, äänettömän niinkuin nurmen alla nukkujatkin. Vanhusta ei vastaan kenkään tullut, tulijaa ei kenkään tervehtinyt, silmäystäkään ei kenkään suonut.
Vaanp' on Luoja lausununna, Luotuansa, Kukan korvahan korean: »Kun sun neitonen näkevi, Ihanainen, Sulhaselleen säilyväinen, Niin sen silkkisiivillänsä, Sinisilmän, Näet lentävän lähelle; Eipä lintu lentäväinen Liukkahampi, Kuin se neito nurmen päällä; Eipä perhonen pikemmin Pakeneva, Kuin se tyttö on tuleva; Eipä lumi varvikossa Valkoisempi, Kuin sen käsi kaunokainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät