Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Esplanadin koivuissa on aurinko vetänyt vihertävät urvut koteloistaan esille ja nykkinyt kulon keskestä nurmen oraita sieltä täältä näkyviin.
Tuli tuoni kukan luokse, Kalma luokse kaunokaisen, Kuiskas kevähän kukalle, Nurmen ensi nuppuselle: "Kuole pois jo, kukkaseni, Nuku, nurmen hento lapsi! Kaunis elost' on erota, Kalman tulla kaatamaksi Piennä, nuorna, puhtoisena, Saastatonna, tahratonna". Ei kevähän nuori nuppu, Taimi pieni taivahainen, Tuonen tuumia pahonut, Kalman ääntä kammoellut: Nuorna, puhtoisna nukahti.
Kahvikupit asetteli hän taitavasti nurmen sängelle. Ruoka-ajalla saapuivat niitylle molemmat isäntämiehetkin: Salmelan Antti ja Toholan herastuomari. Hitaasti olivat he päivän kuumuudessa kulkeneet.
Hellä surumielisyys valtasi hänen mielensä, hänen sydämensä vielä verestävä haava oli auennut nähdessään tänä ilonhetkenä kaikki lapsensa kokoontuneina ympärilleen. "Niin", mutisi hän, "niitä olisi kaikkiaan kaksitoista, mutta minulla on vaan kymmenen. Kaksi uinuu jo nurmen alla, ja he odottavat meitä."
Joukolan joen suulla sinisorsa sousi, Nurmen kanssa nukahti ja päivän kera nousi. Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? Veli nuori veikaten vieri ulapalla; Sisko asui enimmäkseen emon siiven alla. Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? Veli nuori taistelohon vaati vankempansa, Lunnahiksi lupas Aino-siskon armahansa. Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa?
Näin hän mietti äitirukka, Kiiruhusti astui, Rintehellä nurmen kukka Kastehesta kastui. Sammui rusko taivahilta, Pilveen taivon liensi, Yöksi muuttui suvi-ilta
Niin nyt työtä tehtyäsi Kahdenlaista, kahden miehen Harteet heti hellimähän Sekä käsnätkin käsihin Saattavata saitpa Sinä Pellon pinnan piirretyksi, Turve-käntit käännetyksi, Kuohkiaksi kovan kuoren, Sekä pellon pehmiäksi, Viljan kauniin kasvavaksi Aivan vähässä ajassa; Ettei keksiä kerinnyt Mitä moni niittäjistä, Moni myöskin myöhästyypi Kaahiessa katsomaan ja Kuulustamaan kuinka kummat Toimeen saatti Suomalainen Nurmen nurin kääntäissänsä Oman korven kasvamilla, Veitsen oman vuolemilla, Oman pajan paahtamilla Kestävillä kaluillansa.
Kuu kumma valvoo, leimuavat tähtien tulikirjat yössä. Tähtiä palvoo mies yksinäinen, mi istuvi työssä. Kuuhut katsoo akkunasta: »Tuollapa on kiire vasta! Ehdit hautaan helpommalla, nukkumahan nurmen alla.
Tämä ennen vanhaan noin peljätty torni on nyt pelkkänä rauniona, sentähden että Ranskalaiset, linnasta lähtiessään, räjähyttivät sen ruutilla ilmaan. Isoja muureista tulleita kiviruhoja makaa siellä täällä hajallaan, rehevän nurmen alla, tahi viiniköynnösten ja viikunapuiden peitossa.
Kerran lepäsi hän taas illan suussa samassa tuoreessa heinikossa katsellen kuninkaallista asuntoa kohti ja auringon viimeisiä säteitä, jotka välkkyivät puiden oksien välistä. Keilanheittäjät menivät jo tiehensä, polisit alkoivat jo iltavuoronsa ja pääskyset kiertelivät nurmen yllä etsien hyönteisiä auringonlaskun aikana.
Päivän Sana
Muut Etsivät