United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voitoist' ei iloa synny Heimollesi: murherutto Raskas sun sukusi sorti. KULLERVO. Kuka kuollut on kotona? AIRUT. Isä vanhuksesi vaipui Tuskissansa, toivotonna. Riennä, laita hautajaiset. Tuo oli vanha mennäksensä. Kun lie kuollut, kuopatkaatte. Kylä käypi itkemässä. Kosto on minun isäni. AIRUT. Onpa veljesikin kuollut Raskahasti raatamasta, Kuollut siskosi sorea Vesikorvon kantamasta.
Osaatko virittää langan?" "Enköhän osaa". Vakuudeksi kuitenkin otti Lassi kepin, sitoi langan siihen ja näytti kuten se viritetään ja asetetaan polulle j.n.e. "Kun olet langan virittänyt, niin sano: "Viipo viljaa viipymättä Jänö lauko lankahani Ellös sivui sipsuttele, Pitkäkorva koikkaele, Hiippa hilpeä poikani Metsän mukava mulikka Kiellä raiskat raatamasta Viljan luona viipymästä!"
Tuskin peipon ääntä kuuli, Kevät vast' on tulossa, Joskin kuuli, niin hän luuli Peipposeksi varpua; Vietettynä tunteiltansa Todeks' otti unelmansa. Luonnon taulun tuskin näki, Lumessahan luonto on, Keijukaiset, luonnon väki, Ann' ei loistaa kukaston, Kun ei poiss' oo kirsi maasta Nurmen juurta raatamasta. Mistä ilo suurenlainen?
Nousipa oras okinen, kannonkarvainen yleni maasta pellon pehmeästä, Väinämöisen raatamasta. Jopa tuosta toisna päänä, kahen, kolmen yön perästä, viikon päästä viimeistäki vaka vanha Väinämöinen kävi tuota katsomahan kyntöänsä, kylvöänsä, varsin vaivansa näköä: kasvoi ohra mieltä myöten, tähkät kuuella taholla, korret kolmisolmuisena. Siinä vanha Väinämöinen katseleikse, käänteleikse.