Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Tuu, tuu, tuutiluu. Eikä tule unikaan helmahansa ottamaan, suomaan lievitystä. Tuu, tuu, tuutiluu, kylmä on mun kotisen'. Nuku, lapsi kultanen, vaikka tuuli vinkuu. Tuu, tuu, tuutiluu, myrsky raivoo ulkona, suru äidin rinnassa viiltelee ja polttaa. Tuu, tuu, tuutiluu. Eipä tahra katuen, virtaillessa kyynelten, langenneesta poistu. Tuu, tuu, tuutiluu, nuku, lapsi viaton!
Hän peitteli minut huolellisesti ja sanoi: »Siunaa itsesi kauniisti ja nuku Jumalan nimeen!» Puristin äitiä kädestä. Hänen silmänsä olivat punaset ja ajettuneet. Näin että hän oli itkenyt. Koetin vielä kuunnella, kuulisinko pirtissä äidin huokausta. Mutta äiti painautui hiljaa vuoteellensa ja yön rauha levisi koko nukkuvan perheemme yli. Minäkin uuvuin uneen.
»Vapauden hetki koittaa, Isä, näin sen unissan'!» »Nuku, laps, kun Zombi saapuu, Apu kenties saadahan!» »Isä, lähde! älä pelkää! Vapauden hetken nään!» Suudellen ja mielistellen Sai hän isän lähtemään. »Ja nyt työhön!» huusi orja; »Oi, sit' en voi vastustaa! Sydämmessäni on valta. Joka käskein pakoittaa.
"Voi, Maija Maija oli sisaren nimi Voi, Maija! Ei rikkaus ole suurin onni ihmiselle tässä maailmassa", sanoi itkun seasta värisevä ääni lattialta se oli Vanhanviran ääni. "Ole joutavoimatta ja nuku pois", sanoi sisar. "Niin sinä sanot", kuului taas lattialta. Sitten oli kaikki hiljaa, niin hiljaa, ett'ei muuta kuulunut kuin joskus pullon pohjan hiljaiset kolahtelemiset.
Ja ihmiset tuumivat itsekseen: Mikä on tuo laulu kumma? Miks kullan kiilto kalpenee ja hopean hohto on tumma? Miks herkut nää kaikki pöydälle jää? Mit' tää on? Miks meitä väsyttää? Ja äidit ne laulavat lapsilleen: Hussa, hussa, lulla, oi, nuku mun nuppuni kultainen, ei eess' ole elämä sulla, vaan Tuonen maat hyvät, autuaat; siellä silmät auki sa uinua saat.
Istun kuitenkin taas seinän nojalle, mutta en nuku, en! Sinäkö akka niin julman ulinan päästit huuliltasi? Miss' on luuta, jonka selässä lennät? Sano akka, miss' on noita-luutas? NYYRI.
Voipihan niitä sieltäkin tavata, kun niikseen sattuu. Ja sattuuhan se, kun sattuakseen on, vahinko viisaallekin. Mutta silloin Marketta nurkassaan aina nojausi etukumaraan kätkyen yli sitä ei nähnyt, itkikö hän vai mitä teki, korjasi peittoa ja alkoi hiljalleen liekuttaa, laulellen kuiskailevalla äänellä: »Nuku, nuku, nurmilintu, väsy, väsy, västäräkki.»
Oi, suljehan silmäsi sirkkusein ja luo'os kiini luomet, niin näätkö sä vieläkin virran veen ja tunnetko rannan tuomet? Ma tahtoisin tuomien tuoksut nää sun rintahas ijäiseksi ja tehdä sun päiväs ja tehdä sun yös sinivirtojen välkkeheksi. Nuku hetkinen impeni nuori, nuku hiljaa hetkeä kaks, niin teen minä tenhosoljen unes valkean vartiaks.
Taisi olla puheessa perää, ettei hän rehellisyydellä ollut rahojaan saanut. Saattoi tuo olla valhettakin. Ken tietää! Hän lepää kamarissa. Saliin, jossa muinen kuuluisia miehiä on asunut, on ovi raollansa. Ukko ei nuku; ukkosen ilma ei anna unta hänen silmiinsä, joiden ei sanottu hyvän-ilmaisellakaan yöllä ennen kukon laulua menevän umpeen.
Hyvä on; herättyänsä syö hän illallisensa. Ja näin sanottuansa hän astui muutaman askeleen mennäksensä alas. Mutta herra luutnantti, sanoi toinen sotamies, joka ei ollut niin tyyniluontoinen kuin hänen päällikkönsä ja oli lähestynyt mylady'ä, nainen ei nuku. Kuinka, eikö hän nuku? sanoi Felton; mitäs hän tekee?
Päivän Sana
Muut Etsivät