Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
PAAVALI: Kuinka voisin nukkua tämmöisenä yönä! L
"Nyt pitäisi armollisen rouva-vainajan olla mukana", sanoi Leena muori, Bengtin äidin entinen kamarineitsyt, "kuinka iloinen hän olisi! Mutta hän näkee tänne siitä olen varma, hän näkee, että hänen sydänkäpynsä on pelastettu!" Vielä samana iltana läksi Bengt kaupunkiin, hän kaipasi Esteriä, hän ei voinut nukkua, ennenkuin oli saanut kertoa hänelle onnensa.
Ihmeen lauhkean kesäyön utupeite oli levitettynä kauneudesta kylläisen maan ylitse; kuu hymyili niin suloisesti ja tenhokkaasti, kuin onnellisen, lempivän tytön vetistynyt silmä; kukkaset eivät tältä katseelta voineet nukkua ja puiden lehdet kuiskaelivat keskenänsä. Mutta erittäinkin kuun hymyily kirkasti erästä uhkeaa lehmuspuuta, joka seisoi keskellä isoa synkeätä puutarhaa.
Ei hän nyt mitään osannut tehdä loppuun asti. Ei hän myöskään osannut nukkua, kun kuu kumotti huoneeseen ja valaisi hämärästi kaikki esineet, joita hän ei malttanut olla tarkastamatta.
Tuli hetkiä äsken kuvailemieni hetkien jälkeen, jolloin ei mikään lohdutus rauhoittanut sydäntäni, jolloin turhaan taistelin itseäni vastaan, sanoen: «nyt tahdon lukea ja sitten rukoilen ja sen jälkeen tahdon nukkua!» Mutta tuska ei vaan helpoittanut; se vainosi minua lukiessani, esti rukouksiani ja karkoitti unen; niin monta semmoista hetkeä on ollut, mutta ne ovat menneetkin; samanlaisia ehkä vielä tulee; mutta minä tiedän niidenkin kuluvan.
Ja mitä enemmän hän syventyi tähän tehtävään, sitä hartaammin hän alkoi tuntea olevansa yhtä vainajan kanssa, sitä enemmän tottui hän siirtämään tunnon omasta syyttömyydestään isäänsä. Hänen mielensä oli niin täynnä suunnitelmia, ettei hän voinut öisin nukkua, ja päivin hän harppaili kuin vimmattu ympäri lumen peittämää puistoa.
Nyt pitää nukkua.» Ja hän itse alkoi laskeutua sinne minne olivat kiivenneet isännöitsijä ja Maslova, ja siellä päättyi kaikki. Seuraavana päivänä Nehljudof heräsi kello 9 aamulla.
Kuka on sinut opettanut noin puhumaan? kysyi Johannes. Liisa hymähti. En tiedä, sanoi hän, kuinka puhun ja mitä puhun. Sanat mahtaa joku toinen kuiskata korvaani. Hän puolestaan sanoi tahtovansa vain nukkua, vain nukkua. Eikä enää koskaan kokea mitään eikä puhua mitään kenellekään. Uni on kuoleman edelläkävijä, sanoi Johannes. Liisa värähti ja siirtyi vaistomaisesti lähemmä häntä.
Eihän minulla köyhällä miehellä ole yhtään mitään, ei kerrassaan mitään! Mihin olisin kaivanut niin paljon rahaa? Se on totta, virkkoi tohtori kylmästi, köyhä olette, perin köyhä kaikkine kultinenne, köyhempi kuin kerjäläinen, joka köyhyydessään kuitenkin laulaa, kun on syönyt vatsansa täyteen. Olette köyhempi kuin kurjin ruotiukko, joka ainakin voi nukkua ja unohtaa, mutta sitä te ette voi.
Pöytä on katettu, kuului ääni salista ja naurava lauma siirtyi hiukan hiljempänä ruokahuoneesen. Kuinka minä säikähdin, ha, ha, ha. Entäs minä, hi, hi, hi. Semmoinen karhu. Ja me kun luulimme piruksi. Hyi, Emma, kuinka uskallat sen nimeä mainita. Ajatteles, jos ilmestyisi tuonne ikkunaan äkkiä. Uuh! Uuh! Uuh! Miksi te puhutte niin kamalia. Nyt en uskalla nukkua tänä yönä. Enkä minä. Enkä minä.
Päivän Sana
Muut Etsivät