Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
"On, kulkeehan meille awiisut; kuinkas sitä muuten ... enkä minä tiedä mitä ne ihmiset ... kun eiwät ne awiisuja...?" sanoi isäntä katkonaisesti; kai hän wähän ujosteli. "Mitä pidätte tästä sanomalehdestä"? kysyi kirkkoherra. "Noo, sota= ja ulkomaan asiat, ne owat hywiä ja tarpeellisia tietää, tarpeellisia ja hywiähän ne owat", selitti isäntä. "Entä muu sisältö?"
Mutta rouva Tanninen vakuutti, että kaikki kävi säännöllisesti, ei ollut hätää mitään. Aarnold kumartui hänen ylitsensä. Koeta kestää, hän kuiskasi. Ja Selma sai siitä taas jonkun verran vahvistusta. Oli jo lauantai-ilta. Rouva Tanninen tutki häntä. Noo, tänä yönä se ratkiaa. Joko iltayöstä? kysyi Selma hiljaisella, vapisevalla äänellä. Sitä en osaa sanoa. Ehkä menee vielä aamuun.
Oi, sanokaa se minulle, ja te teette minut onnellisimmaksi ihmiseksi maan päällä. TOINI. Vallan yksinkertainen keino. Ettekö itse huomaa? HEIKKI. Minä aavistan TOINI. Noo ? HEIKKI. Mutta tahtoisin kuulla sen teidän omasta suustanne. TOINI. Pyydän sanokaa te ensin. HEIKKI. Amelie te rakastatte minua! TOINI. Yhtä varmasti kuin tekin minua! HEIKKI. Ooh
Noo, sinä tahdot sanoa, että oikeuteni täällä on jo kaikki, että hetki on lyönyt ja avettuna seisoo ijankaikkisuuden portti. Olkoon niin. Minä olen tässä. Mutta sinua, sieluni entinen heimo, teitä, Rachel, Claudio ja Mariamne, saanko enään koskaan nähdä, nähdä teidän kasvojanne?
"Noo Hermanni! Asetupas nyt vaan koreasti tuohon oikealle puolle ja Manda seisoo tässä vasemmalla. Minä annan merkin silloin kuin teidän pitää polvillenne laskeutua", selitti rovasti. "Jottako vihille?" tiedusti Hermanni pitkäveteisesti. "Niin tietysti, kun rovasti käskee", kiehitti Manda vastaukseksi ja alkoi vetää sulhoaan osoitetulle paikalle.
HENTUNEN. Olen köyhä mies, vallan köyhä, senhän kaikki tietävät, ja jos nyt pienistä säästöistäni lainaan asessorille tämän summan, niin sen teen ainoastaan sen hyvän ja ystävällisen kohtelun vuoksi, jota assessori aina on minulle osoittanut. Noo noo.
Niin ja ainahan sitä muutenkin. Martin äänessä oli jo tuskastunut värähdys. Aina niihin joutaviin. Noo ... ne ovat mun tarpeitani. Enkä minä mielestäni teiltä paljoa ole pyytänyt. Olisit kyllä ottanut, mutta kun minä en ole antanut! Isä nauroi taas. Rahat menevät niin että, jatkoi. Martti katsoi isäänsä silmiin ja kysyi: Ettekö te anna? Isä oli vähän aikaa vaiti. Paljonko sinä tahtoisit?
»Noo, Alma», sanoi John, hiljaa puristaen hänen kättään, »mitä mietit?» »John, minua ei vielä yhtään nukuta. Lähdetään järvelle. Onhan synti panna maata näin kauniina yönä.» »Mutta nyt on jo niin myöhäistä.» »Mitä se tekee. Nukutaan aamulla pitempään.» »Entä pikku Helmi?» »Kyllä Miina katsoo häntä sen aikaa. Eikä hän tavallisesti herääkään iltayöstä.» »Niinpä mennään sitten.
"Noo, mitäs sinne kinkereihin kuuluu?" kysyi Heikkilän emäntä pojilta, kun he pääsivät sisälle. "Eipä niin erityisiä," sanoi Erkki, vaan Tuomas ei puhunut mitään, alkoihan vain sanatonna heitellä vaatteita päältänsä pois. "Tuskin lienette osanneet ollenkaan lukea?" pilkkaeli emäntä,
Ja ylös ja alas juostessaan hän jupisi: »Jumalan kiitos! Jumalan kiitos! No viiniä hän toden totta saa.» Eikö hän ollut saanut Knutia iloiselle päälle, väsynyt, kyllästynyt katsehan oli kuin tuulen pois pyyhkimä! »Noo, hän saa viiniä, jonka veroista monella ei ole tässä kaupungissa, Jumalan kiitos!» Kohta he jo kaikki istuivat pöydän ympärillä ja maistelivat Holtin viiniä.
Päivän Sana
Muut Etsivät