Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
"Hyvästi", sanoi Jeriko ja meni. "Noo!" sanoi Loviisa ihmeissään, kun näki Jerikon ovesta pujahtavan ulos, "kerran vuoteen häntä nyt enää saa nähdäkään ja sittenkin on hän jo tiessään, ennenkuin on ennättänyt sanaakaan vaihtaa! Hyvästi! Eikö hän siis enää ai'o takaisin tullakaan? Mikä hänelle niin äkkiä tuli? Loukkasinkohan minä häntä jotenkin?
Mutta Klitsin nauru loppui heti tuhman näköiseen hätimiseen, kun Siikalahden Mikko sanoi: »Noo, kyllä se hokmannin kauppa kannattaa, kun sitä niin runsaasti myö kuin sinä myyt.»
»Noo», alkoi Hautalan Janne pitkään, »oletko sinä nähnyt mun hevostani? Sen sinä ainakin tunnet?» »Mitä hevosta?» »Suotia.» »En.» »Kenenkä hevosella sinä siellä Taipaleen takana ajelit?» »Taipaleen takana? Mitä teidän siihen tulee?» »Aina vähin tuleekin», tuumi Janne hymyssä suin. »Mitä sä nyt siitä kiukuttelet, emme suinkaan me tästä ainakaan juoksemaan lähde.»
"Ja missä luulet minulle olevan vähemmän kolkkoa?" "Noo kylään ei ole niin pitkä matka". Gunnar kääntyi ja katseli ikäänkuin säikähtyneenä tytärtänsä.
»Noo, kyllähän lyöpä aseen saa, jos se sikseen tulee.» Naurettiin. Tuohan oli niin Valeen kaltaista: nytpä tulee sinulle pakko näyttää kurssiasi. Joku oli ruvennut ryyppyjä tarjoilemaan ja pullo kulki miehestä mieheen. Naisväki oli vetäytynyt jo likimmäisiin taloihin, missä alituiseen tähtäilivät ulos milloin alkaisi pitäjäläisten joukko näkyä.
»Luonnollisesti», nauroi Alma, »koska minä en ole teidän sydämenne hallitsija.» »Kuinka voitte sen tietää?» »Noo .» Alma punastui ja aikoi ensin käydä totiseksi, mutta pian hän hymyili taaskin. »Tuo ritariajan asema näkyy tuovan mukanaan muutkin ritariajan tavat.» »Nimittäin?» »Galanterian.» »Galanteria on ainoa muoto, jossa luonnollinen tunne voi ilmaantua meidän aikana.»
Molemmat pääsivät samaan aikaan työstänsä, ja kun Corneliolainen oli käärinyt kirjeensä kokoon ja lukinnut sen, ja kun Lysias oli heittänyt kääryn pöydälle, niin Roomalainen kysyi, katsoen jäykästi ystäväänsä silmiin, pitkäveteisellä äänellä: "Noo?" "Niin!" Lysias lausui.
"Noo, kyllä ne vedellä puhdistuvat; eikähän noissa ... paljon..." "Elä noita enää kädelläsi silittele, jo nuo ilmankin ovat ryöjäytyneet. Kaikennäköistä! aikamiestä, kun yhden oravan tähden tuollaiseksi vaatteensa likaa." "No, Kaisa, mitä siitä nyt... Ota Kalle vaan oravalta nahka ja levitä seinälle kuivamaan... Mene nyt hevosta laittamaan.
Pelkään ett'et sinä minua oikein käsitä. Mutta vaikka olenkin vaan tämmöinen koulutyttö, niin on minullakin ajatuksia. Aina. Epäilemättä. Miksi ei sinulla ? Lyyli. Minäkin olen ajatellut tulevaisuuttani ja että minullakin pitäisi olla joku tehtävä yhteiskunnassamme. Aina. Yhteiskunn ? Lyyli. Ja sen olen jo valinnut itselleni. Aina. Noo ? Lyyli. Olen aikonut ruveta kirjailijaksi. Aina. Ahaa!
»Minulle aina pannaan ehtoja», hän sanoi. Ja suu jäi pullolleen; mutta enempää hän ei virkkanut, sillä isä tuli samassa sisään. Hanna juoksi suoraapäätä hänelle kaulaan. »Terveisiä, pappa, maalta.» »Noo, johan sinä olet kotona.» »Jo, ja nyt olen niin terve, etten varmaan koko vuonna lääkäriä kaipaa.» »Soo, sepä hyvä.» Isä istui pöytään ja niin teki Jussi myös.
Päivän Sana
Muut Etsivät