Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
Laiva kulki kalliokielekkeen ohi, ja nähtiin ensin niinkuin kaikkialla laituri lipputankoineen, laiturin takana joukko hökkeliä, jotka muodostivat kadun, ja taampana tasainen laakso, jossa oli lehtimetsää ja valkeaksi maalattuja taloja. »Noo?» Pietari sanoi ja katsoi kiihkeästi Knutiin. »Myönnetään», tämä vastasi; »tämä on suloinen paikka.» Laiturilla oli runsaasti ihmisiä ja hevosia.
Matti otti vastaan Tiinan lupauksen, ikään kuin jonkun kauppaehdotuksen, johon kannattaa suostua. "Noo, jos Tiinan vaan sopii," lausui hän vakavasti, Sannan lopetettua, "niin kyllä me nyt olisimme tässä... Tuota, en minä sitä nyt ajattelisikaan, että aivan ilmaseksi köyhäin ihmisten vaivoina... Tottahan sitä nyt vielä jotain saa kokoon, kun tässä vähän ehtii asettua ja silmänsä saa."
"Niin ... noo ... mitähän se nyt sitten... Kukapas sitä ihmisille maailmassa apuansa tarjoo jos ei ihmiset," puheli Tiina selvästi tuntien itsessään että hän oli saanut hyvitystä Sannan puheesta. "Hyvä on Tiina meille, ja oikein niin kuin Jumalan sallimasta leski ja yksinäinen, että sopii ottaa tällaisen joukon tupaansa," liitti Matti akkansa kiitoksiin.
"Noo, onhan niitä; vaan kylläpähän ne siellä pysyvät", tuumaili Jakke. "Onko niistä kukaan pyytänyt kaloja?" "Eipä juuri ... joku koukkumies joskus." "Etkö sinäkään ole koskaan pyytänyt?" kysyi emäntä. "Ei, mitäs minä; ei ne sieltä minun kynsiini tule", sanoi Jakke. "Senhän minä tiesinkin; et sinä mitään yritä.
"Oi kyllä hän on tarpeeksi vanha", vastasi Tore, "ja jos hän ei huoli minusta, niin tämä oli vaan sattumus. Hänen isänsä pyysi minua pitämään huolta hänestä ja minä arvelin että voisin sitä parahiten tehdä tällä lailla; sillä arvattavasti hän ei tahdo lähteä nyt enää". "Niin, voithan sinä kysyä häneltä huomenna", sanoi äiti. "Noo, siihen on kyllä aikaa.
Ja nyt minä istun tässä keskellä varallisuutta ja komeutta. Olen voinut noudattaa kutsumustani. Ja koko tämän suuren, aavistamattoman onnen sen luemme sinun ansioksesi, rakkahin Rita. Herkeä nyt lavertelemasta siitä. Minä mainitsenkin sen ainoastaan jonkunlaisena johdantona. Noo, jätä koko johdanto ! Rita, sinä luulit, että minä lääkärin kehotuksesta lähdin tunturimatkalle. Mutta niin ei ollut.
»Noo, kyllähän minä itsekin... Anta-kaa va-vain lu-luuta...» »Luuta!» marmatti Marketa. Toiset miehet käänsivät kasvonsa toisaalle, kun niin kovin nauratti ja inhotti. »No, voi juutas, sinäpä nyt riivattu!...» Ukko hyppeli Margareetan käsissä tasapainoa etsien.
"Ingen tingen, tappi-silmä", vastasi sama veitikas. "Nyt tekisi mieleni nousta ja ravistaa sinua niin, että näkisit 'joka ikkunan samalla kerralla'", haukkui Leena; "mutta empäs vain nouse; en vaikk'is noo nokassani".
Päivän Sana
Muut Etsivät