Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Mutta se oli niin pahaa, etten sitä enään koskaan suuhuni pane; äiti sanoi että se on myrkkyä ja että jos sitä ryyppää, niin se on synti." Kapteeni kävi totiseksi. "Ryyppäätkö sinä, setä, viinaa?" kysyi Helmi sitten ja katsoi totisesti kapteenia silmiin. "Noo enhän minä..." "Nyt, setä, valehtelit ja se on paha, hyvin paha ... minä tiedän kuitenkin, että sinä ryyppäät", sanoi Helmi varmuudella.
Noo, ne tekevät sen ennen kevättä, ja silloin... Hyvästi nyt.» Hautalainen oli tässäkin velassa takausmiehenä. Hän lähti ajamaan. Juhon mielestä näytti Janne nyt paljon maltillisemmalta ja kärsivällisemmältä kuin muulloin.
Sinä kuulut olevan naimisissa? hän kysyi. Olen. Mikä sinun nimesi nyt onkaan? Liisi ? Reijola. Aivan oikein. Liisi Reijola. Miehesi on ? Asijoitsia. Niin, niin olenhan sen kuullut. Minä en ole muuttanut nimeä. Olen yhä edelleen Agnes Werther. Noo, sinulla tietysti on lapsiakin. Kuinka monta? Kolme. Ooh! Poikiako ovat vai tyttöjä? Kaksi tyttöä, yksi poika.
Niin, etkö kutsunut häntä ennen Eyolfiksi? Muistatko sitä hurmaavaa hetkeä? En muista mitään! Enkä tahdo muistaakaan! Sillä samalla hetkellä sinun toisesta pikku Eyolfistasi tuli rampa. Kostoa. Niin, kostoa! Noo, Asta ja herra Borghejm, oletteko nyt saaneet puhella oikein tarpeeksi? Kyllä jotenkin. Neiti Allmers on ollut hyvin niukkasananen. Ohoo, niinkö?
Hän on köyhä, mutta häneltä pinnistin vikkelästi ulos kaksikymmentä penninkiä, ja kymmenen määrää siinä kohdassa laki. Noo, tosin puristan ja kiskon, »oikein ja väärin kokoon käärin»; mutta samoin teki tässä ennen minua toinen mies, samoin myöskin mies ennen häntä, ja niin on tapahtunut aina alusta Rooman vallan.
»Joo, noo.» Herastuomari näytti tuumivaiselta ja pelokkaalta tupaan tullessaan. »Eiköhän se nyt... Kyllähän ne nuoret aina paranevat.» Hän kiskaisi peräänsä tuvanoven kiinni niin hätäisesti kuin sieltä olisi joku ollut sisään pyrkimässä ja pani oven hakaan.
Hän pudisti päätään: Minussa oleva paha ei ainakaan ole mitään haaveilua, vaan surullinen todellisuus, vastasi hän. Noo, sitten olette sellainen ihminen, jolla on mitä arin omatunto, sanoi hän, jos samanlainen vastoinkäyminen olisi kohdannut minua, niin olisin riehunut kuin raivotar! Omanarvontunteen säilyessä?
Ei, Jumalan kiitos, vastasi Antti, meiltä ei puutu itseluottamusta. Eikä kestävyyttä eikä tarmoa. Ne ominaisuudet on entisyytemme meihin juurruttanut. Olette kai lukenut Suomen historiaa? Luinhan minä ennen koulussa, vaikka täytyy tunnustaa, ett'en sitä enää paljon muista. Mutta tiedättekö mitä? Te tulette Pietariin ensi syksynä Minä? Mitä minä siellä tekisin? Noo käymään vaan.
Ja sitten hänen kuitenkin täytyi kertoa. »Se nyt oli niin, John, että minä pelkäsin kuolevani.» »Niinkuin ainakin lapsivuoteen edellä. Noo, ja siinäkö kaikki? Tuon kyllä olisit sanonut?» »Tuli siihen pikkuisen lisää. Mutta sinä naurat.» »En naura. Olen ihan totinen.» »Sitten ajattelin, John, että sinä ottaisit toisen vaimon, jota rakastaisit enemmän kuin minua.
SYLVI. Kuinka herttaisen hyvä sinä olet! Minä pidän sinusta niin kovasti. VIKTOR. Pidätkö tosiaankin, Sylvi? Onko se ihan täyttä totta? SYLVI. Tietysti! Mutta sinä, paha poika, et taida välittää minusta tuon taivaallista? VIKTOR. Mistä sen tiedät? SYLVI. Noo minä vaan arvaan. VIKTOR. Toisen käsityksen sinulle antaisin, jos vaan uskaltaisin. SYLVI. Uskaltaisit? Minkätähden sinä et uskaltaisi?
Päivän Sana
Muut Etsivät