Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Suu myllysi myötään täynnä kuni tiilentekijän savitynnyri. Mutta viimein Matti juosta kiimasi ruokahuoneeseen, tarttui äitiin syliksi ja loistavin silmin pehmeällä lapsen kielellään toimessaan virkkoi: »Tuo Jukke työpi monta viiti palatta».
Oi, te kesäiset pohjolan yöt, joina aurinko loistaa Myötään, päilyen veen vienossa taivahan kans'! Teille jos Onnetar sois mun vielä, niin tuntisin kaikki, Saaret ja salmet, ja myös taivaalla tähdet ja kuun. Siellä mun mieleni on ja siellä mun muinoiset muistoin, Sinne mun kultani jäi, sinne mun ystävän' myös.
Niinkuin joskus tapahtuu, että salaperäinen ruumiillinen vaiva, jonka nimeä me emme tunne, äkkiä tarttuu meihin ja sitten myötään kiusaa ja kalvaa meitä, niin oli hänessäkin, sitten kun ensimmäinen riemu heidän paranneesta asemastaan oli lauhtunut, herännyt surumielisyyden ja ahdistuksen tunne, joka ei sitten antanut hänelle rauhaa. Ei hän sitä aina huomannut.
Nyt se oli taas päästänyt hänet sängystä tähän tuolille... Sekin oli kun ei pitänyt pudotessa sattua kiveen, vaan kiven viereen... Työnnälti mieleen vaimon sanat, joka viime aikoina oli myötään puhunut Jumalan varjeluksesta ja auttavaisuudesta, että Jumalan varjeleva käsi oli siinäkin väliin tullut.
Kyllä hän koetti vakuutella itseään, että kaikki nämä maailmanmurheet ja epäilykset olivat peräisin valheenisästä, mutta ei se auttanut. Järki mietiskeli yhtä myötään kaikellaista, m.*m.: myytiinkö Pihlajaniemi liian helpolla? Eikö hän tehnyt väärin, ettei estänyt miestä myymästä? Tuntui rikokselta, että he olivat myyneet lapsilta kodin.
Ei, neiti, kauneuttas Hän katselisi, eikä Sun silmäs kirkkautta, Ei sielus suloutta, Jok' ilmestyy ja liikkuu Sun kasvoillasi varjoin Ja valoin muutellessa; Poloisen orjattaren Hän sinussa vaan näkis Ja jos mun rakkauten Hän tietäisi, niin sinut Pois ryöstäisi hän multa, Jos sydämmestäin myötään Hän kappaleenkin veisi."
Hän oli nyt kuin yksikseen jäänyt, eikä ollut mitään, joka olisi kiinnittänyt mieltä. Aika oli ikävä työssä ja jouten ollessa. Työ tuntui rasittavalta, niin että oli jaksamista viime tunneilla työpaikassa. Päivän istuttuaan alkoi pistää hartioihin ja uuvuttaa, jotta piti oikoa myötään ruumistaan. Hartaasti senkin vuoksi odotti työajan loppua ja joutohetkeä. Mutta mieli enin uupui.
Noin sua suostuttaa koki taatto, mut et sitä suonut. Nyt, kun en koskaan voi sulo-syntymämaatani nähdä, saakoon sankari Patroklos nämä suortuvat myötään!" Virkkaen noin käsihinpä jo kalliin kumppanin laski suortuvat, itkuun nostattain halun haikean muissa.
Toiset myötään mälisivät Venäjän herran kanssa. Suomalaiset tekivät tulensa rajan puolelle, noin neljänkymmenen askeleen päähän lappalaisten tulesta. Aaro ja Pentti kiertelivät ulkokausteella. Lappalaisetkin näkivät, että miehet nuuskivat heidän tekojaan, mutta kun tiesivät ja näkivät kaikin puolin olevansa turvassa, niin eivät olleet tietävinään, elivät vain omaa elämäänsä.
Mitä sulla tuo kontti tekee myötään seljässä, Risto?" kysyi pappi. "Siinä säilytän kaikki tavarani; sentähden en tohdi jättää niitä, ehkä varastettaisiin". "Vai niin", sanoi pappi naurahtaen, ja siihen päättyi se kysymys. Ollikin oli rippikoulussa; hänenkin oli Risto opettanut sisälukuun, niin että Olli luki "melkein hyvästi", sanoi maisteri.
Päivän Sana
Muut Etsivät