Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Kysykää minua huomenna, niin tapaatte minut haudan hiljaisena. Kyllä minä nyt olen suolattu, se on varma. Kirotut nuo teidän sukunne! Hiisi olkoon, että koira, rotta, hiiri, kissa noin kynsii miehen kuoliaaksi! Mokoma pöyhkäri, roisto, lurjus, joka taistelee taskukirjan mukaan! Miksi, piru vieköön, te väliimme tulitte! Teidän käsivartenne alta minä sain haavani. ROMEO. Parasta tarkoitin.
Helmi oli hänen kintereillään, tehden hänelle kaikenlaisia kysymyksiä. "Voi sinua hupakkoa, minkälainen sinä olet. Anna herra kapteenin olla rauhassa tule pois mokoma hälppä", sanoi rouva ja yritti vetämään tyttöä käsipuolesta pois. "Anna minun olla, äiti, en minä ole sedälle paha", sanoi Helmi surumielisesti. "Olkaa aivan huoletta, rouva, siitä asiasta.
Meidän pitäisi jo mennä teaatteriin. JUSSI. Kuulehan, kun Maiju ei anna meidän tullakaan. Mokoma visapää. TEUVO. Eikö anna teidän tulla? JUSSI. No ei. Hän muka ei osaa näytellä, jos tietää meidän olevan katsomassa. TEUVO. Entäs sitten? JUSSI. Täytyy kait totella. TEUVO. Nyt ne siellä tulevat, että ovet jyskävät. Minä lähden ajoissa tieheni. JUSSI. Maltapas, kun sanon.
Mokoma kelvoton kumppani rupeaapi siis jo vähän sivistymään", sanoi Lekain naurahtaen. "Kätten-taputukset eivät ole koskaan mitään kauheata musiikkia, eivätkä siis koskaan loukkaa korvianne; olettehan niihin jo kyllä tottunut.
Painu paikalla tiehesi ja tuo meille jotakin muuta! Mokoma myrkkyvelli voisi viedä hengen eskimoltakin! Riikka purskahti itkemään. Ei minulla enää ole mitään muuta! nyyhkytti hän.
Jos vanha herttua löi poikaansa lapsena, niin ei hän vielä ole lyönyt häntä tarpeeksi; sillä parempi olisi ollut, jos poika vitsasta olisi saanut surmansa, kuin että hän jäi eloon, ja että kristitty maailma saa nyt hävetä sitä, että mokoma ilkimys on saanut pyhän kasteen.»
Mustasukkaisuuden voimakas tuli alkoi kyteä. Alussa hän koetti olla ynseä. Hän ähähti: "Pitäköön Ikosensa!... Mokomankin avosuun!" Ja ihme kyllä, hän uskoi jo voittavansa itsensä ja lisäsi ynseänä, minua halveksien: "Ihan omansa onkin mokoma Ikonen hänelle ... harakalle!" Semmoisia me tytöt olemme kun olemme rakastuneet.
Ka, mitä se tuo kaartilainen, mokoma? ... luuleekohan se olevansa mikä herra ja saavansa survia?... Olisikohan ollut maksajata, jos olisi kello maahan pudonnut? Ja Martti katseli vihaisesti kaartilaisen jälkeen. Mutta kaartilainen vain meni, ja helmat heilui. »Siinähän sinä olet ... ja minä kun olen etsinyt!»
Kirjoita nimesi tuohon kontrahtiin. SELMA. Minä en mene kenenkään palvelukseen. SAARA. Yhäti sama röyhkeys, sama hävyttömyys. Uskaltaa mokoma äidilleen sillä tavoin vastata. SELMA. Sinä minun äitini! SAARA. Kas, kas! No tuo lie ainakin isäsi. Kuudetta käskyä et enää muista; muistatko neljännen? SELMA. Isäni ei minua milloinkaan sellaiseen käske. SAARA. Niilo, sano hänelle! Auta minua!
Sinähän näytät siltä, kuin sinusta olisi tullut ministeri.» Pietari nauroi, täytti lasit ja kilisti. Sitten puhkesi ilmoille: »Sinä se olet senkin mokoma! Semmoinen salaperäinen! Ja minunkin suhteeni! Ja sittenkään ei sinun kasvoistasi pilkistä esille pientäkään auringon sädettä!» »Mutta mitä ?» »Jaha! sepä tiedetään.» »Mitä tiedetään?» »Vain niin? Todellakin? Ha, ha! Sinua!
Päivän Sana
Muut Etsivät