Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
"Sitä en ole isälle ja äidille sanonut, kun te tuota tuota sanoitte silloin, että, että isä ja äiti owat owat ri-ri-riitaisat", sanoi pikku Tiina aristellen. "Herra siunatkoon tuota hupakkoa, minkälainen se on... Jos et sinä siinä mokoma...", hätäili äiti, ja samassa sieppasi hän tytön kainaloista kohoksi ja wiedä riepoitti hänet aika kyytiä toiselle puolelle huonetta.
Se mokoma!« ärjäsi Kyösti ja heitti vaimon eteen veneestä noudetut puut. «Ei hänellä ole hauskoja päiviä, sen sanot oikein. Mutta piru vieköön, ei hän vielä ole havainnut, ketä hän petti!« «Elä taasen rupea uhkaamaan! Tiedät itse, että minulla on paljon suurempi syy kostaa, mutta minä en puhu mitään«. «Niin sinä! Sinä olet hullu, kun saatit uskoa herroja ja semminkin semmoista herraa.
»Mokoma Nymark; hänestä ei ole muuta kuin vastusta.» John katseli alas kadulle. Ihmisiä siellä liikkui, mutta ei hän niitä nähnyt, vaikka silmillään heitä seurasi. Pari koulupoikaa kulki ohitse; he nostivat lakkiaan; tervehdys jäi vastaamatta. Hetken päästä hän ikäänkuin kiskaisi itsensä jostain erilleen. Nosti päänsä pystyyn ja suoristi, hartioitaan.
PIRKKO. Mitäs hän on niin ilkeä, mokoma. Sitä on tyttöä! PIRKKO. Missä äiti ja Anna Liisa? Kun eivät olekaan koristelleet tupaa eivätkä panneet seppeleitä ylös. Tuolla näkyivät olevan kaikki porstuan nurkassa, ja minä kun niitä niin uskoa laitoin viime yötä. KORTESUO. Ennätät sinä ne vielä saada seinille, kun pidät kiirettä.
Matti ei enää sen kovemmin huolinut toveristaan. Hän otti vähäisestä laukusta, minkä selässänsä oli kantanut, nuorakääryn ja katseli sitä. "Ei peijakas niinkään pian lähde kuin luulet", mumisi hän. "Olit, sen mokoma, lähteä, sanomatta minulle sanaakaan! Ellet hyvällä, niin pahalla... Se on hienoa, mutta se kestää" lisäsi hän ja pani nuoran pöydälle. "Otetaanko henki, ellei muu auta?" kysyi Kalle.
Eipä siinä wielä kyllä, että itse olin joutunut hankalaan asemaan, mutta wanhemmat oliwat samanlaisessa, elleiwät wielä pahemmassa, häwetessään lapsensa suulautta, jopa kohtakin oikeutettua. "No tuon kanssa häntä nyt tuli ... etkö sinä siinä, mokoma jo..." sanoi äiti ja hän tukistaa nutuutti pikkusen tyttöä.
ILMARI. Jokainen elämän hetki Onnen sampoa taomme, Taikka kiihkossa kisaillen Onnen juuretkin revimme. KAUKO. Minäpä tapella tahdon Rosvon, ryöstäjän keralla. Mitä kostuit Kullervosta? Kultiako? Kultasesi Murhasi mokoma urho! Mulle siskosi lupasit, Senkin Kullervo lumosi Sinä tok' orjia ylistät! ILMARI. Villikaalilla tapansa: Tuon paransi, toisen tappoi.
Kun Tuorilan maat jaettiin kauppakirjan mukaan, niin sai Olli sellaisen talon, että siitä jo tarjottiin hänelle neljää tuhatta, siis puolta enemmän, kuin oli itse maksanut. Mutta ei Olli vain myönyt taloansa, vaan arveli, ett'ei hän ollut sitä ostanut myödäksensä, vaan pitääksensä. Mutta olipa siinä kyllä ensin Ollilla liikaa murhetta koko mokoma.
Tämä tulija ei ollut mikään muu kuin tuttavamme Hintsa Suurpää, joka tukevilla käsivarsilla nosti otuksen korkealle ilmaan, missä sen pienet jalat vallattomasti ponnistivat, kunnes vihdoin mokoma käsi pääsi ottamaan Hintsan parrasta kiinni ja pakoitti häntä päästämään saaliinsa maahan.
"Ei yksikään sitä arvaa, joka ei ole koettanut omalla kohdallaan, niin kuin minä," itki Heistrokin Liisa. "Niin no, ... mutta et sinäkään sitä nyt niin kovin ole koettanut ... eihän sulta mitään ole palanut. Sanna yksin tässä joukossa sen kokenut on ja tietää," sanoi äskeinen vaimo nurjasti Liisaa katsellen. Heistrokin Liisa oikein kiukustui, kun tahtoi tuo mokoma valheeksi tehdä hänen tunteitaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät