United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silmäsi ja suumalosi, Kutrisi koreat poimut Sitten tuntoni tukivat. Nyt sukumme suurin toivo On kotona: haava suurin Sydämmessäni parani. Mut kipua toista tunnen: Siskosi, suloinen Terhi, Hän hävisi, missä liekkin, Taisi eksyä iäksi. KULLERVO. Minullako toinen sisko, Tuota tyttöä parempi? Kouristaa käsivarresta Hiepraa, joka parahtaa ja väistyy.
Sitte kääntyi hän Annaan, ja katsottuaan häntä surullisesti silmiin, kääntyi wiimeksi waimoonsa päin ja sanoi: "No, ja äiti sitte, mitä on sinulla Riitta, annammeko pois tämän ainoan rakkaan lapsemme?" "Minullako?" sanoi Riitta huoaten ja pyyhkien wesisiä silmiään. "Woinko minä sitä estää? Anna, Anna, jätätkö meidät nyt, lapsi kulta?" "Niin, jätän."
Jos ei kreivillä ole mitään sitä vastaan ... vastasi Eeva Rhenfelt, ja ennenkuin kyynel oli ehtinyt kuivua hänen pitkiltä mustilta silmäripsiltään, ilmaantui jo entinen veitikka silmäkulmaan. Minullako? toisti Bertelsköld kovin hämmästyen, ja toivoi varmaankin jo olevansa sadan penikulman päässä kasakkain piikkien keskellä Isokyrön jäällä. Allons, sanoi kreivitär; olkoon se siis päätetty.
Sinulla on toinen haava sydämmessäsi, ja se on paljoa syvempi ja verta vuotavampi, se on naisen tekemä. Aramiksen silmä välkähti vastoin hänen tahtoansa. Ah! sanoi hän koetellen peittää liikutustansa teeskennellyllä välinpitämättömyydellä, elä puhu semmoisista asioista! minäkö ajattelisin semmoisia asioita! minullako olisi rakkauden tuskia? Vanitas vanitatum! Turhan turhaa!
Hänen mielestään oli abbé kuitenkin ollut liian maltillinen, hän oli vertaillut nykyajan aatteita toisiinsa ja ollut sitä mieltä, että sovinto uskonnon ja tieteen välillä on mahdollista. "Eikö teillä ole minkäänlaista hermotautia?" "Minullako? Ei! En minä ole pyytänyt teitä tänne itseni vaan Lucien tähden, joka on suurena surun aiheena. Minä en ymmärrä häntä.
"Kuules, kun Katri lähtee jo huomenna pois, ja hän tietysti tahtoo tänään jo palkkansa", sanoi rouva. "Maksa pois", vastasi maisteri. "Eihän minulla ole rahaa", sanoi rouva. "Minullako sitä sitten on?" "En tiedä onko sinullakaan, vaan jotakin keinoa siinä pidettävä on pois matkustavan ihmisen kanssa." "Ja vielä sitten pyhäpäivänä", sanoi maisteri hieman äkäisesti. "Käske Katri tänne."
Ovesta syöksi huoneeseen vanha puuseppä, heiluttaen oikeassa kädessään pyssyä, jossa vielä riippui likaa ja oljenpärtöä. Hän näytti olevan aivan vimmoissaan. Hän löi rintoihinsa ja hyppeli hoiperrellen ympäri kuin riivattu. »Minullako ei ole kunniantuntoa?» hihkui hän. »Minäkö antaisin vietellä tyttäreni? Missä on se naikkonen, joka on häväissyt harmaan pääni? En tee hänelle mitään kirstua!
Mutta ennenkuin Joonas vielä oli ehtinyt tehdä päätöksensä, kuuli hän sisähuoneesta toisen miehen äänen, joka tähän asti oli ollut vaiti ja jonka hän luuli tuntevansa enonsa matkatoverin ääneksi. Olette vannonut väärän valan, sanoi toinen ääni. Teillä on arkussa kahdeksantoista tuhatta riksiä rahaksi lyötyä kultaa ja kolmekymmentä tuhatta lyömätöntä. Minullako?
ANNI tulee vasemmalta, syöksähtää Huotarin kaulaan, mutta purskahtaa veitikoiden nauramaan. HUOTARI. Mitä sinä naurat? ANNI. Väärä kaula! HUOTARI. Minullako väärä kaula! ANNI. Minun piti äidin puolesta syleillä Poikaa! HUOTARI. No hyvä, ettei minun kaulani ollut sen väärempi! Mutta minä tahdon kaulastani vuokran luonnossa. Huotari! Varo kermahinkkiä! HUOTARI. Pane se maahan takaisin.
Etkö ole sinäkään minulta mitään salannut? Teillä miehillä tavallisesti on niin avara omatunto. Sinä veitikka, teeppä heti tili töistäsi! Vastaa, onko sinulla mitään salaisuutta, jota et vielä ole Marillesi ilmoittanut? VILHO. Minullako? Mikähän tuo olisi? MARI. No, sitähän juuri tahdon tietää. VILHO. Mutta minä vakuutan minun on tosiaankin mahdoton muistaa mitään, jota olisin sinulta salannut.