Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Ja Krankka hymyhuulin Näin lausui huo'aten: "Mä neuvon viisaan kuulin, Mut ymmärtänyt en." "Jos muistanut mä oisin Tuon neuvon mielevän, Niin nähnyt oisin toisin Tään leikin päättyvän." "Ei voitto loistossansa Niin uljas, verinen, Ois ollut lopussansa Niin hullunkurinen." "Siis sanaa taidokasta Kaikk' urhot muistakoot: "Sä karhu nylje vasta, Kun tappanut sen oot." Santavuoren tappelu.
Aamull' Idaios tykö laivain kaarevalaitain menköön, viestit Aleksandron, sodan syyn tämän, kuulkoot Atreun poiat hält', Agamemnon kuin Menelaos. Mielevän kuulkoot myös sanan, laata jo ett' asemelskeen sallisivat siks aikaa kuin väki vainajat polttaa. Sitten taas soditaan, kunis saattaa sallima vihdoin taistelon päätökseen, suo voittaa jompienkumpain."
Kuin mielevän Mikon voimat vähenivät siihen määrään, ett'ei kyennyt aidan yli hyppäämään, niin raon haki ja siitä raastoi itsensä lävitse. Ja pääsi niin tiheikköön. Siellä oli sitte asettanut kaulansa kaksihaaraiseen katajaan ja siihen jäänyt seisomaan kuin konsanaankin hengissä. Ja turkin kauluksena oli nyt kaunis nahkansa. Tarinaan liittyi sisarvainajankin muisto.
Ja Krankka hymyhuulin Näin lausui huo'aten: "Mä neuvon viisaan kuulin Mut ymmärtänyt en. "Jos muistanut mä oisin Tuon neuvon mielevän, Niin nähnyt oisin toisin Tään leikin päättyvän. "Ei voitto loistossansa Niin uljas, verinen, Ois ollut lopussansa Niin hullunkurinen. "Siis sanaa taidokasta Kaikk' urhot muistakoot: Sä karhu nylje vasta, Kun tappanut sen oot." Kaarlo Kramsu. Jaakkima Verends.
Empinyt eipä Athene päilyväsilmä, oitis Olympon korkeudest' alas myrskynä riensi, kohta akhaijien laivain luo merinopsien saapui, keksi Odysseun siell', uron mielevän, Zeun älyverran, seisovan hiljaa; laivaans' ei lujalaitahan, tummaan koskenut, sill' ylen närkästyi sydän aimo ja mieli.
Puhuja kauaskaan ei ehtinyt, jo vastaan soi: »Suu kiinni, herra, nyt! Kysyä saanko sanasankariita, hän mist' on kansan mailta, manterilta tavannut, nähnyt kirjoista kuin tään, niin jalon, mielevän ja miehekkään. Sen kanssa viran puolest' olkaa kerta; kun luodit vinkuvat, kun sataa verta, ja sanokaa, kun näätte, tokko on mies Suomen innoton ja tolkuton!» Noin ukko rauhan, noin myös sodan ajan.
Mutta Haidulla vanhus meni vielä pitemmälle: eräitä melkoisia etuja vastaan lapasi hän kääntyä kristinuskoon. Keisarinna lähetti aroille hovipappinsa, isä Osipin, ja hovimaalarinsa Lampin. Tunnethan mielevän Lampin, hänet, joka on maalannut Katarinan muotokuvan, sen, joka on Talvipalatsissa ja vielä tänäkin päivänä saattaa kenen hyvänsä, joka sen näkee, vähän päästä pyörälle.
Naisten jumaloitsemisen esineeksi oli hän saarnaajana joutunut yhtä paljon kaunopuheliaisuutensa kuin kauniitten säännöllisten kasvojensa, syvällisten silmiensä ja hienon mielevän suunsa tähden.
Jo tuon näen kyselemättäi, Arvelen anelematta, Saat siitä valitun vaimon, Sekä mielevän miniän; Mene sie sihen talohon, Tuo minulle minnä siitä!"
Emmepä kätkentään jalon Hektorin käy toki varkain tehdä sit' eihän voi, niin ettei tiedä Akhilleus, sill' emo päivät, yöt pojan luon' yhä pyörivi siellä. Mutta Thetiin jos nyt kuka kutsuis taivahisista mielevän neuvoni kuulemahan, ett' aika Akhilleun Hektor on luovuttaa Priamolle ja lunnahat ottaa!"
Päivän Sana
Muut Etsivät