Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Tää kuink' on mahdollista, selviääpi, kun mieles kooten muistat, ett' tää vuori ja Zion, eri pallonpuoliskoilla, omaavat silti horisontin saman; jos järkeäs nyt kirkkahasti käytät, sa johdat siitä, että rata, jota osannut Phaëton ei oikein ajaa, näkyisi sieltä nähden käyvän toiseen ja toiseen suuntaan täältä katsottuna.»
Eikä Ahab tahtone Sun mieles mukaan eikä ystäväs Asettaa toimiaan? Hän kuninkaana On korkeampi teidän sääntöjä, Ja laveammat häll' on tarkoitukset, Kuin tietää voipi tyhmä profeetta. AHAB. Sen tehdä tahdon.
Missä on visapäinen puukkoni, kaiken, kaiken sovintomies? AAPO. Malta mieles! JUHANI. Pois tieltä sinä ja pois tämä kirottu elämä! Puukko! SIMEONI. Hillitkäämme häntä! AAPO. Tänne, veljet! JUHANI. Pois tieltä! TUOMAS. Koreasti, poika! JUHANI. Hellitä, Tuomas veljeni! TUOMAS. Sinä istut koreasti! JUHANI. Mitä maksaa nyt enään koreus, kun kaikki on mennyt?
Kauanko sa, alamainen, Puheella tyhmän rohkealla tohdit Mun kärsivällisyyttän' koetella? AKSEL. Ma Trondilainen olen Gillen juurta Kuin sinä. Arvollisna sotilaana Ma joukoss' olin Henrik Leijonan, Sun sotilaas nyt olen, mut en orjas. Mun morsioni sulo Valpur on. Sun valtas kirkon pyhyyteen ei yllä. Hänt' eteen alttarin nyt menen tuomaan. Sä mieles malta, himos hillitse!
Sua neuvon, mieles malta; hänelle näytä kellä täss' on valta. Käyvät taka-alaa kohti ja ulos oikealle innokkaasti keskustellen usean naisen kanssa; muut vieraat hajaantuvat eri ryhmiin puutarhassa. FALK pysäyttää STRÅMANIN, jonka vaimo ja lapset alati pysyttelevät hänen läheisyydessään, GULDSTAD kävelee edestakaisin seuraavan keskustelun aikana.
Sai päivä sammumaan mun valoni, te minut tunnette, en itse enää. LEONORA. En ymmärrä sua, ystäväni, noin kun puhut. Itses mulle selitä! Tuon jyrkän miehen loukkausko sinuun niin koski, että itseäs ja meitä käsität väärin. Mulle mieles avaa. TASSO. Mua loukattu ei ole, näethän mun rangaistuna, koska loukkasin. Sanojen solmut vaivatta ja pian saa auki kalpa, vaan ma olen vanki.
Sen kurjat päivät on, joka kerjää, Ja liioin jos omatunto herjää; Niin kurja polkea mieron teitä, Kun kuitenkaan en vältä heitä. FAUST. Mun luokseni jäät. MARGAREETA. Pian! sukkelaan! Lastasi auttamaan! Vuon vartta tie Mene ylöspäin! Yli silta vie Salon helmahan, Vasemmalle, aidan luo! Virtaa vuo... Ota kiinni tuo! Se tahtoo nousta! Se potkahtaa! Auta! auta! FAUST. Oih! mieles malta!
Hän mulle: »Siksi että mieles jälleen sa kiinnät asioihin maallisihin, pimeyttä saat sa tosi valkeudesta. Tuo hyvyys ääretön ja sanomaton, mi ylhääll' on, päin rakkautta rientää kuin päivänsäde kohti heijastintaan. Niin paljon antaa se kuin toinen ahmii, niin että kuinka laajentuiskin lempi, enempi aina kasvaa ikihyvyys.
Niin saapuu huoletonna kuherrellen myrttipesästänsä kyyhkyspari, alas laskeuu ja nyökytellen kulkee yli kultahiedan puron reunaan toisiansa nokitellen. Punasilmät kiertää joka suuntaan, keksii kotkanpojan surevaisen. Uroskyyhky uteliaan-toimelias hiipii lähipensaaseen ja sieltä itsetyytyväisnä kotkaan katsoo. »Sa suret», kuiskuttaa se makeasti, »sa mieles rohkaise jo, ystäväni!
Päivän Sana
Muut Etsivät