Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Ainoa tyttärenne, Mari, ja Jaakko Tinttala aikovat mennä keskenänsä naimisiin, jonka tähden tulin teidän mieltänne asiassa tietelemään", sanoi Korpelan isäntä. "Minulla ei ole enään tytärtä, minulta ei tarvitse mitään semmoista kysyä, itsekukin tehköön niinkuin parhaaksi näkyy", sanoi Mauno, kulmiaan rypistäen.
ANNA. Eihän ihminen sille mitään voi, jos on kiivasluontoinen. Ja varmaan oli Mauno jostakin suuttunut. ROINILA. Ole puolustamatta häntä sinä, taikka minä näytän. Vai luulette tässä saavanne olla ja elää niinkuin itse tahdotte! ANNA. No, johan te nyt vallan, isä. En enää ymmärräkään ROINILA. Sinun ei tarvitse mitään ymmärtää. Ei mitään muuta, kuin että saat valmistaa itseäsi miehelään.
Jos taistelussa et kaadu, mun elatusisäni, niin makeasti nukut jonakuna myöhäisenä ehtoona, juotuamme kahden kesken kuin ystävät parhaat, nukut uneen, josta ei heräy. Viitalassa ja Kuuselassa vallita tahdon ja kauniin Elman vaimokseni saada, se on se onnen kunnas, jonne ehtiä tahdon. MAUNO. Niilo!
Kiitä selkääs, se on kilpes, joka sun pelastaa nyt; opettaisinpa sun muutoin mulle näyttelemään pitkää nenää. Kiusahenkeni meni kuitenkin ohitse tällä. MARKUS. Jaa, kiitä selkääs. Mutta mitä sanon sinulle, joka maksoit minulle niin koreasti? Pelkäänpä toki sun nyt haastelleen hyvää Belsebubin kanssa. MAUNO. Siis Belsebubi sinä? MARKUS. Suo anteiksi, mutta me emme juuri haastele hyvää keskenämme.
Vaivaista uskollisuutta. Kun ei saanut tytärtä itselleen viekoitelluksi, niin ottaa pojan hengiltä. Kannattaa sitten vielä uskollisuudesta puhua. MAUNO. Sanos muuta. Sido kovempaan! ROINILA. Mutta yhtäkaikki elä, elä pane, Olli! OLLI. Mitä tyhjää. Parempi kuin auttaisitte minua. ANNA. Sitokaa sitten minut myöskin! On minussa yhtä paljon syytä Eeron kuolemaan kuin Maunollakin. OLLI. Sinullako?
Mutta jos en siinä onnistu, niin menköön Viitala ja rikkauteni kaikki; niin voimallinen, korkea on lempeni kaunista Elmaa kohtaan. Kaikki hylkään hänen tähtensä, ja vaimoni ei toki puutetta kärsimän pidä; sen tulevaisuus on osoittava. MAUNO. Mutta malta, mon cher. Eipä ole vielä käsissäs Viitalan huoneenhallitus; mistä siis tämä rahasumma? NIILO. Minä komean Viitalan perillinen olen.
ELMA. Mun sieluni on häntä vastaa. MAUNO. Oi! keskustele sä vaan sielus kanssa Ja poista tummat, mielettömät tunteet. Mä tiedän, tämän miehen luonnossa On paljon ylevyyttä löytyvä, Jos luulemmekin ylenkatsetta Tai röyhkeyttä tai senlaista muuta Hänen uroskasvoissansa huomaavamme.
Avaa nyt, en minä kauvan sinua vaivaa", rukoili hän ehtimiseen. Vihdoinkin aukesi ovi ja emäntä astui kamariin. "Vieläkö hän on täällä, tuo minun ja itsensä häväisijä?" kysyi Mauno kolkosti. "Vielä hän on kotona, ei hän ole vielä mennyt, se raukka. Hän on kyllä, kuulen ma, paneunut tahtoasi vastaan, mutta älä häntä kuitenkaan aja pois kotoa.
"Te saatte naida tahi olla naimatta, aivan mielenne mukaan, minun ei tule koko asiaan mitään." "Mitenkä? Isän ei tule lapsensa naimiseen mitään!" "Minulla ei ole enään lasta", sanoi Mauno synkästi. "Mitä tämä nyt on, onko Mari kuollut?"
MAUNO. Sä olet vaiti. NIILO. Tyttärenne on melkoinen haaveksija, pitää itsensä jonkun lapsekkaan lupauksen kautta sidottuna entiseen lemmittyynsä. Ei siis sovellu minulle koettaa häntä järkäyttää siitä, mutta teille hyvin, koska olette isänsä ja yhdessä riippuvat teidän molempain kohtalot. MAUNO. Mitä voin, jos sydämmensä on vastoin? NIILO. Hänen kanssansa jutelkaat toki.
Päivän Sana
Muut Etsivät