United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
ELMA. Mun sieluni on häntä vastaa. MAUNO. Oi! keskustele sä vaan sielus kanssa Ja poista tummat, mielettömät tunteet. Mä tiedän, tämän miehen luonnossa On paljon ylevyyttä löytyvä, Jos luulemmekin ylenkatsetta Tai röyhkeyttä tai senlaista muuta Hänen uroskasvoissansa huomaavamme.
Ja edellisessä koskessa oli sauvominen ihan turhaa työtä. Minä luulin toisenkin kosken samanlaiseksi virtapaikaksi vain. Se kosken tavat tietää, joka korvalla asuu. Mutta älä nyt enää koskesta keskustele, vaan puhu jo muista asioista. Kauan minä saan vielä tätä asiaa katua, ennenkuin se minulle anteeksi annetaan. Nyt puuttui setä puheeseen.
Mutta tuskin oli hän ehtinyt mennä tiehensä, kun ukko Swartin päähän jo lensi se ajatus, että ehkä hän olikin tehnyt liika pikaisen päätöksen, hän aukaisi sentähden ikkunan ja huusi ulos Wittille. "Kuules, mitäs arvelet siihen, emmekö ensin keskustele asiasta vaimojemme kanssa?" "Vaikka maan", vastasi Witt, "eihän se haittaa; eivät he meitä kuitenkaan jätä rauhaan!"
Mutta he eivät keskustele ainoastaan semmoisista asioista, sillä Jacobin sydän on täynnä lämmintä ihmisrakkautta, ja miten onkaan, niin on isämme istuttanut lapsiinsa jotakin omasta yleisen edun rakkaudestansa, vaikka Gabrielle väittää osansa siitä vielä olevan sangen pienen. Hauskaa on nähdä kihlautuneittemme menevän yhdessä ostoksille ja palaavan sieltä perin tyytyväisinä kauppoihinsa.
Täytyy keksiä joku keino siihen, ettei semmoista olisi, tai ainakin olla itse ottamatta siihen osaa. »Ja minä ihan varmaan löydän nuo keinot», ajatteli hän kävellen lähimmässä koivikkokäytävässä. »Oppineissa seuroissa, valtiollisissa laitoksissa ja sanomalehdissä me keskustelemme kansan köyhyyden syistä ja keinoista kansan kohottamiseksi, mutta emme keskustele siitä ainoasta mahdollisesta keinosta, joka todella kohottaisi kansan, ja joka on siinä, että sille annetaan siltä otettu ja sille välttämätön maa.» Ja hän muisti elävästi Henry Georgen aatteen pääperusteet ja oman innostuksensa tähän kirjailijaan, ja ihmetteli kuinka hän oli saattanut unohtaa sen kaiken. »Maa ei voi olla omistuksen esineenä, se ei voi olla oston ja myynnin esineenä, yhtä vähän kuin vesi, kuin ilma, kuin auringonsäteet.
Nyt jätän sinun, mutta kohtaan sinun kerran vielä, ja siihen asti elä yhtään yötä rauhassa makaa, kunnes viimein lähestyn ja nukutan sun ainiaksi. UNTO. Mene, ja elä koskaan enään tule. KULLERVO. Kerran tulen. ILMARI. Lähe nyt ja elä keskustele! KULLERVO. Tässä olen. Musta sanansa syvälle mieleeni painuu ja öitten levon, sen tiedän, multa vie.