United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jälkimäinen taas, eli luopuminen niistä selvistä ja kumoamattomista perusteista maaomistuksen laittomuuteen nähden, jotka hän oli saanut Spencerin »Yhteiskunta-opista», ja jotka hän sitten, paljoa myöhemmin, oli nähnyt loistavasti todistettuina Henry Georgen teoksissa, oli tuiki mahdotonta. Ja tämän tähden nyt isännöitsijän kirje oli hänelle epämiellyttävä.
Ja hän pani päässänsä kokoon semmoisen suunnitelman, että maa olisi annettava talonpojille arennille, mutta vuokrahinta katsottava samojen talonpoikain omaisuudeksi, siinä mielessä, että he maksaisivat nämät vuokrarahat ja käyttäisivät niitä veroihin ja kunnallisiin tarpeisinsa. Tämä ei ollut single-tax, Henry Georgen mukaan, vaan oli nykyisissä olosuhteissa käytännöllisin keino sinne päin.
Maltahan nyt, Simo setä, anna hänen kertoa, sanoi vakuuttavalla bassollaan järkevä talonpoika. Tämä rohkasi Nehljudofin mielen, ja hän alkoi selitellä ukoille Henry Georgen aatetta ainoasta yhtenäisestä verosta. Maa ei ole kenenkään, Jumalan, alkoi hän. Niin on. Juuri niin, kuului useita ääniä. Kaikki maa on yhteinen. Kaikilla on siis yhtäläinen oikeus siihen.
Siks sitä kunnioitamme, sen mainetta kuulutamme, laulamme, soitamme, mut missä Lloyd Georgen nyt mielen on kärki, hienon Wilsonin viisaus, jäisen »Tiikerin» järki? Yhden ymmärrän: nekin voi puuttua, pettää. Mut tahtomatta ketään nyt soimata, kettää vain virkamme: kansain on Oikeus ja Laki pyhät kuin ovat pyhyys ja Hollannin Laki!
Talonpoikien suhteet tilanomistajaan olivat sitä laatua, että he olivat kokonaan riippuvaiset konttorista. Nehljudof tiesi tästä jo ylioppilaana ollessaan, kun hän kannatti ja levitteli Henry Georgen oppia, ja tämän opin vaikutuksesta oli antanut isän-perintönsä talonpojille.
Liian nopeasti puhui Edvard taas sen vuoksi että oli itsekin vasta äskettäin lukenut asiasta suuren ajattelijan Henry Georgen kirjoissa, ja että tämä kysymys koski hänen sisimpiä sydänasioitansa, joka yksin, niin kummalta kuin se kuuluukin, oli antanut hänelle siveellisen nousemisen voimaa. Moiset puheet herättivät Kinturissa kuitenkin luottamusta Edvardiin.
Täytyy keksiä joku keino siihen, ettei semmoista olisi, tai ainakin olla itse ottamatta siihen osaa. »Ja minä ihan varmaan löydän nuo keinot», ajatteli hän kävellen lähimmässä koivikkokäytävässä. »Oppineissa seuroissa, valtiollisissa laitoksissa ja sanomalehdissä me keskustelemme kansan köyhyyden syistä ja keinoista kansan kohottamiseksi, mutta emme keskustele siitä ainoasta mahdollisesta keinosta, joka todella kohottaisi kansan, ja joka on siinä, että sille annetaan siltä otettu ja sille välttämätön maa.» Ja hän muisti elävästi Henry Georgen aatteen pääperusteet ja oman innostuksensa tähän kirjailijaan, ja ihmetteli kuinka hän oli saattanut unohtaa sen kaiken. »Maa ei voi olla omistuksen esineenä, se ei voi olla oston ja myynnin esineenä, yhtä vähän kuin vesi, kuin ilma, kuin auringonsäteet.
"Minä luulen teidän voivan olla varma siitä," sanoi Kenelm. "Miss Travers'illa on siksi liian hyvä järki." "Niin, nyt; mutta ettekö sanonut että ihmiset menettävät järkensä kun he rakastuvat?" "Se on totta! Minä unohdin sen." "Sentähden minun ei tee mieli Georgen kysymykseen antaa kieltävä vastaus, ja kuitenkin olisi väärin pettää häntä kehoituksilla.