Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
"Mauno, surullinen sana vielä!
MARTTI. Siihen ensimmäiseen toimeen on minulla huono selkä, toiseen taasen huono usko. Yhteen perkeleesen uskon vaan ja hän on Viitalassa, se vanha lohikärme. Hänpä meiltä riistää niin hevon ja härän kuin emakon naskinensa, jos ei kitaansa viskata viatonta, lempeäsilmäistä karitsaa. MAUNO. Martti, nyt tahdon jäädä rauhaan. MARTTI. Jumalan rauhaan! herra parooni.
"Morsiamesta ei ole puhettakaan; hän on hyvä tyttö eikä ole koskaan vielä minulle vastusta tehnyt; hänen mieltään ei tarvitse kysyä", sanoi Mauno jyrkästi. "Eikö helkkarissa, kuule Mauno! ei se sovi ett'ei morsiamen mieli-alaakin kuunnella, sillä onhan hänelläkin osa asiassa. Minä olen kysynyt pojaltani ja tiedän hänen ilolla ottavan tarjouksen vastaan.
Sinun on paikalla peräyttäminen sanasi ja yhdistyminen Marttalan Matin, tämän kelpo pojan kanssa", sanoi Mauno ja hänen äänensä oikein kähisi harmista ja vihasta. "Ihmisen kelvollisuutta ei voi, isä kulta, todistaa ennenkuin kunkin kuoleman jälkeen.
Heti kun molemmat sisaret olivat lähteneet huoneesta, tuli Mauno sinne avaraan viittaan puettuna. Hän pysähtyi sanoen: "eikä täälläkään? Aika kuluu turhaan, enkä minä tänä päivänä täältä tyhjin toimin lähde, vaikka koko maailman sukulaiset olisivat minulle vastarintaa tekemässä." Hän katsoi ympärillensä ja jatkoi: "mutta hän tulee varmaankin tänne takaisin.
Tässä tahdon elämäni elää, tässä kuolemani kuolla, ja ja..." puheli Jaakko, mutta nyt tukautti sortunut ääni sanat hänen kurkkuunsa. Mauno näytti nieleskelevän jotain; kenties se oli murtuneen mielen nielemistä. "Se on päätetty. Olkoon menneeksi.
Hän oli antanut piipun rengillensä, kun hän oli sitä pyytänyt, ja renki sitten poltteli sillä tupakkaa kylissäkin käydessään. "Mitäpä minä hänellä teen, kosk'ei sille löydy omistajaa", oli Mauno sanonut piippua antaessaan. Siis se oli Mäkelän renki, jolla piippu nykyään oli. Heti kun hän kuuli kuka piipun omistaja oli, lähti hän kotiansa. Hän meni suorastaan Maunon kamariin.
Vieraitahan oli nyt Mäkelässä ja kihlajaisia varten Marttalan Erkin alituiset naima-puheet olivat nyt päätöstänsä lähellä, sillä ne olivat viimeaikoina kypsyneet siihen määrään asti, että Mäkelän Mauno ja Marttalan Erkki solmisivat lastensa naimaliiton.
Molemmat kutsutut menivät kutsujan kanssa lukittuun kamariin; neljä henkilöä oli nyt siellä: Mauno, Erkki ja sulhasen ja morsiamen kokelaat.
Kirkas tuli ja salaman leimaus! ROINILA. Kysyn, mitä on tehtävä sille palvelijalle. MAUNO. Koukkupuheisin en mitään vastaa. ROINILA. Vai et vastaa koukkupuheisin! Oletko itse käynyt suoria teitä, junkkari, sanopas? MAUNO. Aiotteko väittää, että olen vääriä teitä kulkenut? Jumal'avita, joka sen sanoo, hän valehtelee.
Päivän Sana
Muut Etsivät