Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kas sepä hyvä, ett'en ole tahtonut saada hevoista, ja että niin myöhäiseen tulin tänne, muuten en olisi saanut teitä tavata. Eikö niin, myönnyttehän rukoukseeni, tulettehan?" Mauno hymyili nuoren miehen innokkaalle puheelle ja sanoi: "enhän minä edes tiedä kuka ystävällinen kutsujani onkaan, teidän pitää olla hyvä ja sanoa minulle nimenne, koska tekin tiedätte minun nimeni."
Rahat ovat kädessänne, niin pian kuin löytyy tyttärenne nimi naimasuostumuksessa, joka on tehtävä salaisuudessa. Aatelkaa, herra, jo huomenna taidatte otsanne jalosti nostaa vasten Viitalaa, seistyänne ainiaksi omalle kentällenne, ja viimein, ja sinne olkoon pitkä aika, kallistuu päänne makeaan lepoon tässä kauniissa Kuuselassa. MAUNO. Tule huomenna, Niilo, huomenna!
Luulenpa näiden muutamien päivien opettaneen meidän joteskin tuntemaan toinentoisemme; ja taidanpa sanoa herra Niilon luottavan minuun lujasti, eikä pety hän siinä. Minä olen kunnian mies. Asian salaamisesta olkaat suruton, herrani. MAUNO. Minä jätän teidät.
MAUNO. No, kuinkas muuten. ANNA. Sinun pitäisi kumminkin muistaman MAUNO. Mitä niin? ANNA. Että köyhän on sahti sammakolta, oravalta ohrajuomat, ei niitä mahtane kovin mieli tehdä. MAUNO. Tuommoisille poltto viholaisille niitä ei hyvin tarjotakaan. Ptrui piikani, ptrui kotiin, ptrui syömään, ptrui juomaan, ptruptruuuuui! EERO. Elli siellä jo huutaa lehmiä kotiin. OLLI. Elli?
Mutta tänä iltana, tunnin kuluessa, Mauno saapuisi pappilaan junalla, ja silloin kaikki saisivat sen tietää, mutta Roosa tätihän ei saisi olla viimeinen, ja siksi oli Tyyra niin asettanut, että hän silmänräpäykseksi oli jäänyt muista jälelle. Roosa katsahti äidillisen hellästi nuoreen tyttöön, joka heikosti valaistussa huoneessa onnesta säihkyvin silmin istui.
Mauno oli ajatuksiinsa vaipuneen näköinen, eikä ollut huomaavinaan renkinsä tuloa, imeskeli vaan harvakseen omaa piippuansa. "Minäpä tiedän, isäntä, kenen tämä piippu on", sanoi renki samassa ojentaen Maunolle nähtäväksi kysymyksessä olevan piipun. "No, annapas kuulla!" sanoi Mauno ja oikasi itsensä suoraksi. "Tämän piipun omistaja on teidän vävynne, Tinttalan Jaakko", sanoi renki. "Häh mitä?
MAUNO. Nyt en ol' armas; tuho lähestyy Mun huonettain, ja karkaista mun täytyy Nyt sydämmeni kovaksi kuin teräs. En kärsi tätä. Ylös, tyttärein, Ylös paikalla, ja heitä rukoukset. Ja tätä ellös unohda: Jos tahdot, niin mun taidat pelastaa, Jos et, niin kuolen tahi kuoletan. Oi, kuolon sylihin mä halaan päästä! Mun poikani, mun Paulini, jos kerran Sun vielä näkisin.
ELMA. Ken tulee? MAUNO. Herra Charlemagne! Terve tuloa! Missä toverinne? TYKO. Yksin tulen ja ajan toisen asiaa, ja olenpa kenties liian rohkea. Niin, pyydänpä puhutella tytärtänne ja kahdenkesken. MAUNO. Miksi juuri kahdenkesken? TYKO. Teidän luvallanne, minä olen herra Niilon lähetysmies. MAUNO. Siis on hän jotain teille ilmoittanut? TYKO. Asiasta, joka koskee kahta sydäntä. MAUNO. Mitä!
Jo häntä luulisi miksi hyvänsä, vaan ei toisen käskyläiseksi, palkkarengiksi pahaksi, niinkuin hän on. MAUNO. On, mitä on, se ei kuulu tähän. EERO. Eipä ole Maunoa tässä talossa juuri tavallisen palkkarengin arvossa pidetty, vaan on hän paremmin ollut niinkuin talon väkeen kuuluvana. OLLI. Ja siitä syystä hän nyt rehentelee ja keikailee talon tyttären ympärillä.
MAUNO. Mieltäni sä ärsytät, käy toimees, ukko, ja ole koskematta asioihin, joita et käsitä. MARTTI. Oikein, herra parooni. Suutari pysyköön lestissänsä. Minkä hinnan määräätte sianporsaistanne? MAUNO. Mene hiiteen, porsaines ja tallukkoines! Huolisinko niistä nyt? Ne hautaa suohon, tahi käske joukko perkeleitä ne syöksemään järveen korkeimmalta vuorenjyrkältä.
Päivän Sana
Muut Etsivät