Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Näin päivä päivält' aika vitkaan mataa Elämän kirjan viime tavuun asti. Jokainen eilispäivä synkkään hautaan On narrin vienyt. Sammu, pikku tuohus! Elämä vaan on varjo kulkevainen, Näyttelijä-raukka, joka näyttämöllä Rajuupi aikansa ja katoo sitten; Tarina on se, hupsun tarinoima, Täynn' ilmaa, tulta, mutta mieltä vailla. SANANTUOJA. Kuningas armollinen!
Voi teitä, teitä häväistään ja lyödään taas, niinkuin muistan itseäni lyödyn, vaan ette horju vuoksi oman hyödyn, vaikk' iskut vastaan satamalla sataa ja salakytät kantapäillä mataa! Ma teitä muistain keveämmin kuolen, kuin voittaja käyn rajan tuonne puolen.... Ma paljon tehdä pyysin, vähän mahdoin.
Ja siitä ethän epäile, oot otollinen Herralle jos ylimalkaan kukaan. Sa koskaan kylvä mitään et, et koskaan mitään niitä. Et tunne miltä maistuukaan se, jota synniks mainitaan. Ja kiität Herraa siitä. Niin tyynnä hurskaudessa sun mataa elämäsi. Jos milloin kättäs oikeaa sa käytät, vapahasti saa sen tietää vasen käsi! Kuin kulku kuun tai auringon niin varma on sun retkes. Ei koskaan epäröintiä.
Yhden haltija maassa mataa, toisen puussa piilee, kolmannen jossain taivaitten takana. Yksi kuvat pystyttää, toinen ne maahan kaataa kaikki omiaan tyrkyttää, mene tiedä, mikä heistä paras. 2:N MIES Ei kysy uhreja tämä tietäjä ei vaadi vuotuisia veroja tulee omillaan toimeen. 3:S MIES Helppo tuntuisi olevan hyvittää sen haltija 1:N MIES Panu täällä yhä maksuja ylentää, aina uusia uhreja vaatii.
On ilmassa jotakin raskasta, mätää, on mielissä murhetta, valhetta, hätää, on jotakin liikaa ja jotakin puuttuu, on tunto: sen muuttua täytyy, se muuttuu!
Mist' tämä sunnuntai minun mieleni pyhäköissä? Miks metsä hohtavi hopeissa ja kuuset on kultavöissä? Miks aika seisoo ja arvelee? Miks viikot niin vitkaan mataa? Minä yhdessä yöss' elän enempi kuin ihmiset vuosisataan. Mun aatteeni liitää ja laatelee, multa haihtuvi paikka ja aika! Oi, ethän sä tyttöni kultainen myös lie vain haihtuva taika?
Sun veres on nuori ja lämpöinen, kuu kulkevi metsän rataa, se luoja vuoksen ja luotehen. Kas, kiiltomadot jo mataa! Nyt aika nousta on aaltojen, nyt aika on suukkojen sataa! Y
Päästäkää mua, herrat. Jumal' auta, haamuksi sen teen, jok' estää Mua nyt; pois! sanon. Mene, minä seuraan. HORATIO. Tuo mielen haave hänet hulluks saattaa. MARCELLO. Jäljessä! Totella hänt' emme saa. HORATIO. Niin, seuratkaamme. Miten päättyy tämä? MARCELLO. Jotakin Tanskan valtioss' on mätää. HORATIO. Sit' ohjatkohon Luoja! MARCELLO. Seuratkaamme! Viides kohtaus. Syrjäinen paikka terassilla.
Annette oli muuttunut toiseksi ihmiseksi; hän oli nyt oppinut oikean tavan ajan kuolettamiseksi saadaksensa sen kulumaan. Aika vihaa kaikkea työtä, itse mataa se esille työttömiin saleihin, hiipii kuin simpukka pitkin samettihienoja mattoja ja istuikse aivan kohteliaasti sohville; se tuskin liikkuu, vaan venyttää päivän ijankaikkisuudeksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät