Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Kaikki nuo seikat johtuivat nyt tuossa maatessa mieleen. Takaussitoumukset, toinen toisensa jälkeen, alkoivat yhä varmemmin näyttää omilta veloilta. Ja vaikka hän koetti pitää pystyssä vanhaa horjumatonta kurssia, että »kyllä Hautalainen aina asiansa vastaa», niin mielikuvitus tuntui kuitenkin niin horjuvalta, että karsi selkäpiitä.
Eräänä aamuna, Niilo herran vielä maatessa, astui hänen mataminsa elikkä emäntäpiikansa ensimmäiseen kamariin, jossa varpaillaan hiipien ryhtyi huoneen korjaamiseen. Pianpa kuului ulkoa kovia askeleita, eikä aikaakaan, niin astui sisään muuan nuori, pulska herrasmies, joka nähtävästi ei ollut H:n kaupungin asukkaita. Korkealla äänellä kysäsi vieras: "Täälläkö tohtori Nieminen asuu?"
"Kirkossa kentiesi, kävelyllä!... Jumala hänen ties! ehkä huoneessanne teidän maatessa: kyllä hänellä paikkoja on..." Kolme naista, jotka tulivat heidän luo, kysyen: "oubli ou regret?" keskeyttivät puhelun, joka kävi tuskallisen hauskaksi Lisaveta Ivanovnalle.
Jos olisi ollut edes täysi vapaus siinä muutoinkin niin vaikeassa tehtävässäni, niin olisi se ehkä paremmin luonnistunut, vaan isäni oli kovasti sitä vastaan. Sentähden täytyi minun saunassa yöllä, muiden maatessa, tehdä tuhrustaa työtäni. Mutta eipä siinä vielä kaikki vastahakoisuudet.
Jos tahdotte, niin kerron tapauksen, jonka itse näin ja josta voitte oppia paljon. Se tapahtui minun nuoruudessani, neljäkymmentä vuotta sitte, mutta muistan kuitenkin jokaisen pikku seikankin, kuin kaikki olisi ollut eilen. Saanko kertoa sen?" "Kerro vain, maisteri! Aika on niin pitkä tässä vastatuulta maatessa.
Mutta kun Helmikis ei itse tahtonut ryhtyä murhan tekoon, saatiin eräs väkevä ja vahvaruumiinen gotilainen ottamaan se tehtävä huoleksensa. Kuninkaan maatessa kerran päivällislepoansa käski Rosamunda kaikkien olemaan hiljaa palatsissa. Sitte hän veti puolisonsa käsien välistä miekan ja sitoi sen lujasti kiinni seinään. Silloin astui sisään murhamies.
Kun nyt oli tullut aivan hiljaista, Amoksen vielä yksinään penkillä maatessa, niin luuli kai kirkkoherra että sotaväki oli lähtenyt pois, ja Amos kuuli kuinka hän vaikeroiden lähihuoneessa vaimonsa kanssa etsiskeli mitä ryöstäjät hänen tavarastansa ehkä vielä olisivat jättäneet.
Mutta kävipä miten mailmassa tavallisesti käy: milloin hätä suurin, on apu lähin. Eräänä aamuna Koposen vielä maatessa tuli se pienen kirjan muodossa, jonka sisällys oli seuraava: "Hurraa veikko! Me olemme ylioikeudessa voittaneet... Illalla tulemme minä ja muut ystäväsi Koivulaan. Pikaisesti ystäväsi Kela." "Kas sehän on selvä lause."
Toivon keskiyössä ma Hyvää yötä rauhaa. Kuiskan: nuku makeesti, Kultain, pois kun lähden, Riemuelkoon syömmesi, Lemmest' unta nähden; Minun näyttää maatessa: Uskon sulle vannon ma. Kevääntulo. Jo kevät joutui! Kaste se päilyy, Taivahan kansi Sininen on. Kultaset tertut Raidoissa häilyy, Niittymme loistaa, On lumeton. Aallot ne kiikkuu, Ja purot liikkuu, Tuulonen huiskaa, Lemmetär kuiskaa.
Kaikkien maatessa, meni hän vielä kerran mustan Marannan luo ja kynttilättä istui hän tuntikausia hänen vuoteensa vieressä pimeässä tuvassa; hän puheli siitä, miltä tuo tuntuu kun sinulla on tuolla maailmassa joku ihminen, joka on osa sinusta itsestäsi, ja vasta sitten kuin Maranna oli nukkunut, hiipi Avojalka tiehensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät