Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Tule, Tuonen tumma pursi, satamahan miestä saata, miestä, jonka matka mursi; kaipaan kangastuksen maata: pääskyn virttä viiripuussa, kotikummun kultasantaa, laituria lahden suussa, heleätä heinärantaa.» Lauloi Sykkö vienon virren yössä maaten, matalalta, luota synkän seinähirren, sysimustan orren alta.
Kuulepas sa kulta rukka, kuinka nyt on laita: Jopa vainkin välillämme ero tulla taitaa. Sill' emmä huoli sinusta, enkä paljo kestään, Sinua paljo pilkataan ja vihakseni pistää. Minun kultani valkia on, on kuin lumen valo, Parempi on mielestäni kuin paras Suomen talo. Valkia on kultani, valkia kuin vaate, Kaunis on tuo käyessänsä, kaunihimpi maaten.
Sängyllä nähtiin, paitse vaatteita ja kapeaa ruskeaa peitettä, painopaperia ja korjauslukuarkkeja, joita kamarin asukas juuri oli vuoteella maaten pahoin pidellyt värikynällä tehdyillä koukeroilla.
Cineas oli niinikään siellä, siltä hän oli tullut katsomaan sen viimeistä lepopaikkaa, jonka kohtaloon hän niin hellästi oli ottanut osaa. Philo oli myöskin siellä, yhä surusta sortuneena ja äänettömässä tuskassansa maaten polvillansa paarten vieressä. Mutta siellä oli yksi, jonka kasvoista korkea into oli poistanut kaiken synkeyden.
"Minusta tuntuu," sanoi hän, "kuin maito enemmän vahvistaisi minua maaten, enkä minä luullut sinun nousevan niin varhain matkasta tultuasi. Aamut ovat välisti kylmänkulpeita," jatkoi hän ikäänkuin poistaaksensa sitä levottomuutta, jonka hän taisi lukea silmistäni, "mutta kun tulee kevät, tahdomme taas pitää pieniä aamupakinoitamme tuolla ylhäällä."
Aika muuttuupi moneksi, ihminen ajan keralla. 2. Edessä pitkä kanto kaskessa. 3. Ei hyvä sana haavoita. 4. Ei yhtä hyvää hyvästyminen, eikä kahta pahaa pahastuminen. 5. Ei hädällä kauas keritä. 6. Ei kaikki kultaa, joka kiiltää, ei kaikki hopeata, joka hohtaa. 7. Ei lopu uni maaten, eikä työ tehden. 8. Ei kaikki suuhun, mitä sydämessä. 9. Ei miestä nuttuunsa arvaaman pidä. 10.
Sammumaisillaan oleva uunin rakoon pistetty päre valaisi heikosti tätä kurjuuden asuntoa. Ei mitään muuta ovea näkynyt kuin se, josta Bertel oli tullut; ei mitään muuta elävää olentoa näkynyt kuin tuo harmaahapsinen ukko ja suuri, takkuinen koira, joka lieden edessä maaten irvisti ikeniään kutsumattomalle vieraalle. Missä on se mies, jolla oli nahkapäähine päässään? kysyi Bertel terävästi.
APEMANTUS. Tuo sairaan luonnon ilmett' on, vain kurjaa Ja miehuutonsa apeutta siitä, Ett' onni petti. Täällä? Lapioko? Ja orjan puku tuo? Ja surun katse? Imartajasi silkiss' yhä käyvät. Patjoilla maaten, marjaviinaa juovat, Sylissä sairaat lemut; eivät muista He Timonia lainkaan.
Siksi hän ynähtelikin tyytymättömästi, vaikka hän ei voinut estääkään käpäliään ainakin maassa maaten muiden iloon yhtymästä. Mutta viheltää hän sai! Ja usein soiton kestäessä nousi hän istumaan ja vihelteli perästä kaikki soitontahdit. Se oli viatonta huvia. Siitä olivat sekä yleisö että mustalaiset mielissään.
Pois häpeällä jo mun näkis saapuvan poutiva Argos, sillä akhaijit aattelevat heti syntymämaataan; voittajasaaliiks siis Priamon sekä iliolaisten argotar jää Helene; mut Troian maassapa maaten maatua saa sun luus kera kesken jäänehen työsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät