Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Mutta koska minun serkkuni, Burgundin herttua, katsoo teidän kätenne määräämisen toiselle varmimmaksi pantiksi vastaisesta ystävyydestä hänen maansa ja minun maani välillä, niin on näiden molempien onni minulle siksi rakas, etten voi niiden hyväksi olla uhraamatta omaa tahtoani ja toivoani.»,
"Armas Arvid Stålarm... Sua kiitämme... me kyllä soisimme... Apua lähettää en ole voinut... Ma epäilen jos... unen multa vie Se veri, jot' on turhaan vuodatettu... Hyvästi Ruotsi!... Ennen puhtaan opin Ma pidän sekä kruunun menetän... Sen ennen vihamiehen haltuun annan... Kuin maani häviöstä syytä kannan... Sen Luoja kääntäköön... mun luoksen saa... Sua kuninkaasi Puolass' odottaa..." Se puuttui.
Minä jätän maani ja linnani teidän käsiinne, niinkuin teillä onkin oikeus vaatia, rukoilen vain, että te oman sydämenne armeliaisuudesta ja isäni muiston tähden määräisitte Croyen suvun viimeiselle perilliselle kohtuullisen summan, semmoisen, että hän sen avulla voisi lunastaa itselleen pääsyn johonkin luostariin loppuiäkseen.»
Jos Vinitius olisi tahtonut ottaa mukaansa yksin Lygian, olisi tyttö varmaan voittanut kiusauksen, sillä ei hän olisi suostunut heittämään apostoli Pietaria ja Linusta, mutta olihan Vinitius sanonut: »Lähtekää mukaani! Minun maani ovat teidän maitanne, minun taloni teidän talojanne!»
Miksi et voinut tulla omakseni?» Nuorukainen itki, vaan pian hän nousi ylös; vielä hän oli vaalea, mutta hän oli tehnyt päätöksen. »Valitus ei ole miehen», ajatteli hän. »Työtä tahdon tehdä, pois tahdon mennä takaisin Helsinkiin ja siellä viisauden lähteestä itselleni tietoja ammentaa; ehkä sitte jotain voin tehdä maani hyödyksi.» Ja nyt hän meni samaa tietä kuin äsken tytötkin.
"Mitä", sanoi ritari Patrik, laskien pöydälle takaisin maljan, jota hän par'aikaa kohotti huulilleen. "Henk'risti! Saattakaa se asia todistetuksi, niin sen vannon esi-isäni Tuomas de Longuevillen sielun kautta, hankin teille oikeutta kaikella voimallani, vaikka maksaiskin se minulle maani ja henkeni! Kuka tässä on todistajana?
Tarkasti Hilja kuunteli Paavon puhetta, sillä hän tiesi tämän olevan viimeisen kerran, jona Paavo näin opettaen häntä puhutteli. Hänen sydämmensä sykki tavallista taajempaan, ja kun Paavo vaikeni, lausui hän innostuneena: »Paavo, minä ymmärrän sanasi, tiedän ne tosiksi ja koetan tehdä työtä tämän maani hyväksi siinä vähässä, mitä minun työalakseni on maailmassa suotu.
Minä maani ja kansani laulaisin, tämä kansa mun ymmärtäis ja kerta kun sitten mä kuolisin pois, mun työni ja maineeni jäis. Sinä kunnian kukkuran kantaisit, jos sulhosi suureks sais voi, kultani kallein, ainoisin, jos vain sinut saavuttais! Vaan nyt sinä haihtunut haave oot, joka rauhaani häiritset; miks aina sä eessäni kangastat, kun sentään sä antau et?
Vapaudesta virka sana; Sä kohtasitko niityllä Sen, iloisessa piirissä Sen laulu soiko raikkahana? Oi, näitkö maani kallihin, Joss' ennen onnellisna elin Ja iloisena lauleskelin? Kaikk' onko siell' kuin ennenkin?
Miss' alkaa tulis, saavutetut edut Pois lahjoittaapi, omin rahoin meitä Hyvittää tahtovi, ja rauhaa hieroo, Vaikk' antautaan, sit' ei voi anteeks suoda. AUFIDIUS. Hän lähestyy: hänt' itseään nyt kuulkaa. CORIOLANUS. Terve, herrat! Soturinanne ma palaan; En maani lemmest' ole saastuneempi Kuin lähteissäni; yhä noudatan ma Suurt' ylivaltaanne.
Päivän Sana
Muut Etsivät